Joulun plogi

Julkisuuden kirot

Ny kun talviurheilukausi on jälleen valtaamassa huomiomme ja median urheilutarjonnan, saamme varmasti lukea
yhden jos toisenkin uheilijamme edesottamuksista. Jokunen vuosi sitten Harri Olli, yksi lupaavimpia mäkikotkiamme tappeli tyttöystävänsä kanssa kaljabaarissa. Sanan säilä heilui, rikkaan suomenkielen voimasanojen säestämänä.
Sirpaleet tuovat onnea, sanotaan. En kuitenkaan jaksa uskoa, että Ollille ja hänen siipalleen. Räikkönen ajaa pian pusikkoon lumikelkallaan. Nykäsen Matti on kuuleman mukaan sairastellut ja välttynyt näin tappeluiden tuoksinalta. Myllylä piileskelee pohjoisen erämaissa, manaten kovaa kohtaloaan ja koettaen rämpiä ylös upottavan pitkossuon
imusta. Ainoastaan kossu tuo hiukan valoa pohjoisen kaamokseen. Tiger Woods, tuo golfkenttien ihmelapsi, oli
yksi tunnettu julkisuuden "uhri".

Mistä on kysymys ?

Valta ja julkisuus on raskasta kantaa ja vaatii erittäin vahvaselkäisen henkilön. Vientiä kun on vaikka muille jakaa. Ihminen on loppujen lopuksi vain ihminen. Harri Olli on nuori pojankoltiainen, jonka pää ei kestä julkisuutta.
Seuraukset ovat kaikkien nähtävillä. Hiukan vanhemmilla taas alapäähän kohdistunut naisten suosio, vie järjen
vartalon yläosista. Julkisuudella on kuitenkin vielä eräs puoli, josta ei liiemmin uskalleta kirjoittaa. Mikä se sitten on.
Se on sankaruus ja ihailu jota ympäristömme huokuu.

Vuosia sitten saimme rypeä doping skandaalin käryjä yskien. Vyöry lähti liikkeelle Vantaan Tikkurilasta löytyneestä lääkelaukusta, jonka olemassaolon kaikki urheilun kanssa tekemisisä olleet tahot kielsivät heti hyrkästi. Kukaan koko maassa ei tiennyt mistään mitään. Kaikki, niin urheilijat, kuin päättäjätkin vakuuttivat syyttömyyttään. Pala palalta
totuus alkoi kuitenkin selvitä. Totuus, joka tahrasi koko maamme urheilun. Harri Ollin viinanhuuruisen illan jälkeen
olivat valmennuksestaja kilpailuista vastaavat tahot kilvan puolustamassa Ollia. Suomen mäkimaajoukkueen
päävalmentaja sekä mäkimaajoukkueen johtaja Ilkka Tiilikainen esittivät ns paheksuntansa, mutta puolustivat
samaan hengen vetoon hyvin ”tehtävänsä ja velvollisuutensa” hoitanutta Ollia. Valmentajien ja johtajien, heidän
omien sanojensa mukaan, kun pitää pystyä eroittelemaan siviili ja urheiluasiat. Myös Ollin henkilökohtainen
valmentaja Kimmo Kykkänen, yhtyi puolustukseen: Ne ovat niiden yksityisasioita.

Tässä ollaan menty totaalisesti metsään.

Nimenomaan kaikki negatiiviset toimet huippu-urheilijoitamme, olivat ne sitten viinan, dopingin tai huumeiden
sävyttämiä koskevat meitä kaikkia ja yhtälailla koko maatamme. Julkisuudessa on vielä yksi piirre, joka tekee noista sekoiluista entistä vahingollisempia. Se on nuorisomme ja siellä parhaillaan nousemassa olevat tulevaisuuden kyvyt. Kysykää itseltänne, kuinka monen nuoren hiihtoa rakastavan pojan seinältä löytyy Mika Myllylän kuva. Tai kuinka
monen tytön seinältä Variksen, Saarisen, Kuitusen jne...Entä autoilua ihannoivan ja siitä ammatin haluavan nuoren
kotoa Räikkösen, Kovalaisen, Hirvosen tai Mäkisen jne. Laulua opiskelevan seinää koristaa todennäköisesti Sillanpään, Lauri Tähkän, Anna Eriksonin tai Irinan jne. kuvat. Tai ehkä siellä komeilee Indigan ja Agentsien julisteet, vain
muutamia mainitakseni. Miltä nuoresta mahtaa tuntua lukea idolinsa huumeseikkailuista, tappeluista, pidätyksistä, dopingista yms. Siitä, että ihailtu idoli taikka ”sankari” onkin huumehörhö, juoppo taikka tappelupukari. Huijari ja valehtelija. Millaisen reaktion tämä saa aikaan. Suomihan on maailman paras maa. Suomalaiset maailman rehellisintä
ja vähiten korruptoitunutta kansaa. Onko se likimainkaan näin.

Miltä nuoresta mahtaa tuntua, kun koko maailma murenee silmssä ja kaikki mihin on uskonut ja mitä on ihaillut, todistetaan valheeksi. Julkisuuden henkilöillä ei ole erikseen siviili ja urheilumaailmaa, vaan kaikki liittyy kaikkeen.
Kun valitsee julkisuuden, on ymmärrettävä sen mukaan tuomat vaatimukset ja velvoitteet. Niistä tärkein on oma nuorisomme. Tulevat Myllylät ja Varikset, Sillanpäät ja Katri Helenat, Räikköset ja Ahoset. Kasvatamme lapsiamme omalla esimerkillämme. Hyväksymällä ja selittelemällä julkkistemme edesottamuksia, kerromme hyväksyvämme
tuollaisen käytöksen. Osoitamme, että hyväksymme niin viinankäytön, huumeet kuin dopingin. Tärkeintä, ettei jää
kiinni ja jos jää, ei ainakaan tunnusta mitään. Suuri osa politiikoistamme marssii kärjessä, tässä selittelijöiden ja valehtelijoiden rintamassa. Säälittävää ja erittäin vahingollista. On ikävä lukea päivän lehdistä millaisia valehtelijoita
ja huijareita meistä on tullut. Sydämestäni toivon, että nuorisomme olisi sen verran viisaampia ja valveutuneita,
etteivät usko valheelliseen ”lintukotoomme”. Ja toivon, että nuorisomme ymmärtäisi valheiden ja korruption varaan rakennetun yhteiskuntamme tarvitsevan rehtejä ja suoraselkäisiä suomalaisia sekä politiikkamme, että urheilumme turvaamiseen. Julkisuuden taakka on raskas kantaa. Oli teillä sitten hyvä tai huono päivä, niin tuhannet ja taas
tuhannet nuoret suuntaavat teihin ihailevat katseensa. Älkää tuottako heille pettymystä. Maamme tarvitsee heitä.

Paul Palmu

Ps: Plogissani mainituista henkilöistä vain osa on saanut aikaan pahennusta käytöksellään. Meiltä löytyy myös lukuisia urheilijoita, joille on pakko nostaa hattua ja ihailla heidän esimerkkiään. Janne Ahonen on yksi loistava esimerkki siitä, ettei kaikkea ole vielä menetetty. Onnea tulevaan talveen.