Annie Oakley

Villin Lännen villit naiset

Villi länsi elää yhä monen sydämessä, vapautta sykkien. Hurjaakin hurjemmat miehet, lainsuojattomat ja lainvartijat, salamannopeine kuudestilaukeavineen.
Tarinat ja legendat vanhasta lännestä elävät kuolemattomina ikuisuuteen.
Länsi synnytti kovia ja vahvoja miehiä, mutta yhtälailla miesten varjossa ja rinnalla mainetta niittivät kovapintaiset ja hurjat naiset. Mitä olisi vanha kunnon länsi ollutkaan ilman saluunatyttöjä ja tanssijoita. Sitkeitä ja mitään pelkäämättömiä uudisraivaajanaisia. Kovapintaisia pankki ja junarosvoja, jotka pukeutuivat hameeseen tai farmareihin ja joiden hennoissa käsissä revolveri kylvi kuolemaa miesten tavoin. Naisia, jotka uutteruudellaan ja oveluudellaan olivat osa länttä, rosvoina, tanssijoina, rakentajina, vaimoina ja äiteinä. Naisia, joiden osuus lännen valloittajina on tyystin unohdettu. Palataanpa savuisiin saluunoihin, tuulisille preerioille, ruudinsavun, tuskanhien ja hevosten tuoksuiseen menneisyyteen.

Annie Oakley  Mestariampuja

Vuonna 1860, elokuun 13 päivänä piskuisessa North Starin kyläpahasessa, Darke Countyssä Ohiossa,
syntyi rääkyen pieni tyttövauva, joka tulisi jäämään historiaan yhtenä maailman taitavimmista ampujista.  Pennsylvaniasta kotoisin olevat Jacop ja Susan Mosey antoivat tytölle nimen,
Phoebe Ann Mosey. Jacop ja Susan elivät varsin vaatimattomissa oloissa, pienessä mökkipahasessa ja
Ann´in lisäksi perheeseen kuului kuusi muuta vekaraa. Ann menetti isänsä kuusi vuotiaana, isän
menehtyessä keuhkokuumeeseen, tästä alkoi pienen tytön raskas ja väkivaltainen matka maailman maineeseen.

Ann´in äidin on sanottu olleen ”vapaa”mielinen, joka liikkui arveluttavissa piireissä, mene ja tiedä.
Kuitenkin pian miehensä kuoleman jälkeen, Susan päätyi uudelleen avioon, menettääkseen toisenkin
miehensä lyhyeksi jääneen liiton jälkeen. Susan sai lapsen myös toisen miehensä kanssa, ennen tämän kuolemaa, mutta ei enää kyennyt enää selviytymään äidin vaativasta ja raskaasta roolistaan. Susan joutui luopumaan osasta lapsistaan ja Ann sijoitettiin erään farmarin piiaksi. Tuona aikana ei piialla Amerikassa
ollut sen parempaa arvoa kuin suomessakaan ja Ann joutui kokemaan kaiken mahdollisen, raskaista
töistään törkeään hyväksikäyttöön ilman turvaa ja ymmärtäjää. Ann kesti aikansa pahoinpitelyä,
raastavaa työtä ja hyväksikäyttöä, kunnes lopulta pakeni takaisin kotiinsa. Sitä, kuinka paljon pitkään
jatkunut hyväksikäyttö ja pahoinpitely vaikuttivat pienen tytön mieleen jää arvattavaksi. Äidillä oli jo
kolmas mies ja köyhyys koetteli perhettä jos mahdollista, vieläkin pahemmin. Perheen köyhyys esti myös
lasten koulutuksen ja esimerkiksi Ann oppi kirjoittamaan oman
nimensä vasta teini-ikäisenä.

Pieni metsästäjä

Ann aloitti metsästyksen ennen kymmentä ikävuottaan hankkiakseen ruokaa kotiin. Ase jota pieni tyttö
käytti on jäänyt menneisyyden varjoon, mutta todennäköisesti hän käytti 30 – 30 Winchesteriä, joka
valloitti markkinoita erinomaisena ja helppokäyttöisenä metsästysaseena. Lisäksi heikko kaliiberi sopi
hyvin myös naisen käteen. Pian metsästys vei pikku Ann´in täysin mukanaan ja tytön ampumataitojen ja kykyjen kehittyessä alkoi riistaa jäädä myös myyntiin. Nopeasti Ann alkoi saada mainetta sekä taitavana metsästäjänä, että tarkkana ampujana. Annie osallistui useisiin ampumakilpailuihin, koska rakasti
ammuntaa ja palkintorahat tulivat tarpeeseen köyhälle perheelle. Ann myös menestyi hyvin ja hänen
maineensa huippuampujana kasvoi.  Eräissä kilpailuissa hän tapasi miehen nimeltä Francis E. Butler.
Butler oli tarkka-ampuja, mutta juuri noissa kyseisissä kilpailuissa Ann peittosi
hänet. Butler ihastui
kauniiseen ja varmakätiseen Ann´in ja suhde noiden kahden ampujan välillä roihahti ilmiliekkeihin.
Butler kosi Ann´ia jo puolen vuoden seurustelun jälkeen ja pari vihittiin avioliittoon vuonna 1882 tasan
vuosi siitä, kun he tapasivat ensimmäisen kerran.
Frank ja Ann muuttivat asumaan Cinncinnatiin ja  Phoebe Ann Mosey´sta tuli Annie Oakley. Ann oli
ihastunut naapureihinsa ja sai näistä idean nimenmuutokseen. Idea tosin oli itänyt jo jonkin aikaa.
Frank oli ehdottanut, ymmärtäessään Ann´in taidot, että tämän pitäisi valita itselleen ”taiteilijanimi”.
Nimi, josta hänet muistettaisiin. Frank Butler ei olisi osannut edes aavistaa, kuinka kuuluisa tuosta
nimestä tulisi ja että nimi tulisi jäämään historiaan ikuisesti.
Annie toimi ampumanäytöksissä sekä
kilpailuissa miehensä apurina, mutta melko pian tilanne muuttui. Butler oli älykäs mies ja huomasi
nopeasti erään tärkeän seikan. Annie oli paitsi häntä itseään parempi ampuja, niin myös yleisön suosikki
ja todellinen kassamagneetti. Rooleja vaihdettiin ja Anniesta tuli näytösten vetonaula.


Buffalon Bill ja lännen suuri sirkus
Vuonna 1885 Frank ja Annie tutustuivat mieheen nimeltä William Frederick Cody.
Cody tunnettiin ja tunnetaan yhä paremmin nimellä Buffalo Bill.
(Syntynyt 26.2. 1846  Iowassa ja kuollut Coloradossa 10.1.1917).
Lempinimensä Cody, joka oli toiminut sotilaana ( Eversti sisällissodassa),
Pony Expressin ratsastajana, metsästäjänä, kullankaivajana, sheriffinä ja ties
minä, sai vedonlyönnin johdosta, voittaessaan kuuuisan Bill Comstockin
vuonna 1868. Kilpailuna oli mahdollisimman monen biisonin tappaminen tietyssä
ajassa. Frederick voitti kisan tuloksella 69 Comstockin 48 vastaan.
Buffalo Bill niitti mainetta yhtä lailla Amerikassa, kuin Euroopassakin Wild West Show´llaan, joka alunperin tunnettiin Buffalo Bill´in sirkuksena. Sirkus kasvoi ja parhaimmillaan se oli mahtava eepos, joka kuvasi vanhan ja villin lännen yhtä
lailla romanttisena, vaarallisena kuin raadollisenakin. Annie liittyi tähän sensaatiomaiseen show´un nimenomaan tarkka-ampujana ja sai tukijoikseen
ja työtovereikseen sellaisia kuuluisia nimiä kuten Istuva Härkä ( Sitting Bull).
Annie oli vetonaula ja yleisön ehdoton suosikki. Istuva Härkä antoi kuvan kauniille ampujalle lempinimen,  "Little Sure Shot", adoptoidessaan tämän leikillisesti
vuonna 1885. Buffalo Bill´in, Wild West Show kiersi maita ja mantuja ja Annie
kulki muun ryhmän mukana manteeelta toiselle.

Haastaja

Annie joutui puolustamaan mainettaan ja osaamistaan myös ryhmän sisällä.
Eräänä päivänä kuuluisan sirkuksen joukkoon astui uusi nimi, Lillian Smith.
Köyhä, hiukan tukeva tyttö jonka käteen winchester kivääri istui erinomaisesti.
Smithin taustasta ei juuri tiedetä mitään ja huhut ja tarinat ovat tarinoita, joten
jätämme ne suosiolla omaan arvoonsa. Smith ( todennäköisesti väärä nimi) oli
kotoisin jostain New Mexikon takamailta. Missä tyttö oli oppinut ampumaan, sitä
eivät edes tarinat kerro. Kuitenkin eräänä päivänä varmakätinen ja itseään tykö
tekevä ampuja käveli Buffalo Billin eteen ja väitti olevansa parempi ampuja kuin
Annie. Cody teki vakavan arviointi virheen ottaessaan Lillian Smithin joukkoonsa.
Heti alusta lukien Annie ja Lillian olivat tukkanuottasilla. Annie oli hiljainen ja
mietteliäs, Smith vastaavasti haastava, itsevarma ja röyhkeä. Naisten huonot
välit alkoivat nopeasti hiertää koko ryhmän välejä.
Englannissa Buffalo Bill joukkioineen esiintyi itse kuningatar Viktorialle muiden
aatelisten ohella. Kaikki huipentui ampumanäytökseen, josta kehittyi lopullinen
kilpailu kahden naisen välille. Annie peittosi Lillianin ja hurmasi katsojat
osaamisellaan. Lillian ei tästä toipunut ja ajautui vähitellen eroon muusta
ryhmästä, kunnes eräänä päivänä jätti Villin lännen sirkuksen lopullisesti.
Lillian oli jonkin aikaa täysin poissa julkisuudesta, mutta palasi yleisön joukkoon muutaman vuoden kuluttua pienemmissä näytöksissä eri puolilla Teksasia ja
Meksikoa. Lillian kantoi lempinimeään, "Princess Wenona, the Indian Girl Shot"
(Intiaaniprinsessa Wenona, tyttöampuja) vielä useita vuosia, kunnes katosi
julkisuudesta pysyvästi.


Onnettomuus

Vuonna 1901 Annie loukkaantui vakavasti junaonnettomuudessa ja joutui jättämään sirkuksen. Annie ei koskaan toipunut täysin vammoistaan, mutta sisukkaana naisena taisteli toipumisensa puolesta päivän kerrallaan. Joitakin vuosia Annie esiintyi teatterissa, nimenomaan hänelle suunnitellussa ja kirjotetussa näytelmässä ”The Western Girl”. Annie esiintyi vielä joitakin kertoja myös tarkka-ampujana, mutta
lähinnä omaksi ilokseen.
Annie kuoli marraskuun kolmantena päivänä, vuonna 1926. Kuolinsyystä on useita arvioita. Eräänä mahdollisuutena on pidetty vitamiinien puutostilaa ja anemiaa. Lyijymyrkytys on myös esitetty yhdeksi vaihtoehdoksi. 
Annie on haudattu Greenvilleen, Ohioon.
Annien aviomies, Francis Butler murtui
täysin vaimonsa kuoleman johdosta ja menehtyi itse 18 päivää myöhemmin.
Annien ja Francisin avioliitto oli kestänyt 44 vuotta.

Epilogi
Tarinat ovat tarinoita ja aika kultaa muistot. Anniesta on tehty useita elokuvia ja dokumentteja. Totuutta on myös vääristelty ja lähinnä uskollisten ihailijoiden
toimesta.
Annie tuntui osuneen mihin tahansa ja millä tahansa aseella.
Dokumenteissa on väitetty Annien ampuneen haulikolla kolme ja neljä
lasipalloa rikki samanaikaisesti ? Tuohon aikaan ei automaattihaulikoita vielä
ollut, joten moinen suoritus oli mahdoton. Myös kiväärillä lentäviin maaleihin
(jopa lentävän linnun silmään) osuminen oli vähintäänkin kyseenlaista jne.
Annien väitetään myös ampuneen Saksan keisari Vilhelm II:sen polttamasta
sikarista tuhkat, sikarin ollessa miehen suussa. Mitähän hoviväki ja Vilhelmin
läheiset olisivat sanoneet moisesta tempusta? Sirkusten tarkka-ampujat suosivat esim.revolvereissa haulipatruunoita joilla oli melko ”helppoa” osua lasi ja
ilmapalloihin. Osumisen lisäksi pienissä ja ahtaissa tiloissa haulipatruunat olivat
myös turvallisempia.
Yhtä kaikki, kiistaton tosiasia oli ja on se, että Ann Phoebe Mosey ( Annie Oakley)  
"Little Sure Shot" on yksi kaikkien aikojen parhaita historian tuntemia naisampujia maailmassa. Huolimatta ankeasta lapsuudesta ja hyväksikäytöstä, Anniesta kasvoi hyväkäytöksinen, älykäs ja positiivisesti elämään suhtautuva nainen. Nainen, joka hurmasi ja valloitti yleisönsä vaatimattomuudellaan ja osaamisellaan ja aurinkoisella persoonallaan.

Anniella oli useita elämään ja ampumiseen liittyviä mieli lausahduksia,
tässä mutama:


Ampuja, joka empii on jo hävinnyt.

Tähtää ja ammu niin nopeasti, ettei sinulle jää aikaa miettiä mahdollista menestystä.

Usein Annie oli todennut, kun häneltä kysyttiin hänen salaisuuttaan, että "se on tunteesta kiinni”.

Teksti: Paul Palmu