Hirvijahdissa Virossa 2016Hirvijahdissa Virossa Piipahdin tuossa muutama viikko sitten Virossa, lähellä Pärnua hirvijahdissa. Majoituimme vaimoni kanssa Pärnussa Ranna hotelliin, aivan meren rantaan. Surkeiden jalkojeni vuoksi en tosin päässyt juurikaan nauttimaan hienosta rannasta, mutta maisemista kyllä. Isäntämme Timo Vaaramaa, asui samassa hotellissa ja se helpotti suuresti liikkumistamme. Jahdit oli sovittu lauantaiksi ja sunnuntaiksi ja on heti sanottava, että tällä kertaa olin äimän käkenä, täysin yllätettynä. Lähdimme jahtimaille Timon maasturilla heti aamiaisen jälkeen kello seitsemän. Jahtimaja sijaitsi Pärnun ja Viljandin välimaastossa. Hotellistamme ajomatkaa kertyi reilut puoli tuntia. Vaimoni jäi hotelliin nauttimaan ansaitusta lomasta. Perillä meitä odotti kahdentoista metsästäjän ryhmä. Timon pojat muk Ensimmäinen ketju oli kunnossa vajaassa tunnissa, ajomiehet ja koirat maastossa. Laukauksia alkoi pian kuulua sieltä täältä ja ehdin hiukan ihmetellä, että mitä pirua kaverit ampuivat. Minut jätettiin aina sellaiseen paikkaan, ettei minun tarvinnut juurikaan liikkua. Jalkojeni kunto tuntui olevan miehillä tiedossa ja hyvä niin. Oli hienoa olla metsässä. Itse olen jo vuosia sitten oppinut jättämään saaliin omaan arvoonsa. Toki on aina hienoa, kun saalistakin saadaan, mutta se ei minulle ihmeitä merkinnyt. Metsän raikas tuoksu, koirien haukku ja korviini kiirineet laukaukset olivat minulle jahdin parasta antia. Ensimmäinen ajo oli pian ohitse ja siirryimme seuraavalle kyttialueelle. Ensimmäisen ajon tuloksena oli kaksi hirveä. Kerrassaan mahtavaa. Koirat olivat revetä nahoistaan ja hinkuivat jo takaisin pusikkoon. Toinen ajo hyvin ensimmäisen kaltainen. Koirat haukkuivat ja pian kaikuivat laukaukset. Itse ihastelin kiväärini kiikarin lävitse komeaa ukkometsoa. Homenokka kävi katsomassa minua useaan kertaan ja olisi ollut helppo saalis. Metso oli kuitenkin tällä kertaa kielletty, joten tyydyin pelkkään tähtäilyyn. Nojasin paksun männyn kylkeen ja koetin tavoittaa puiden seasta hirvien ja kauriiden hahmoja. En olisi pannut pahakseni vaikka yksi olisi osunut minunkin kohdalleni. Mutta ei. Miehet päättivät pitää pienen tauon ja peräkanaa kurvasimme kauniille nuotio paikalle. Minulle tarjottiin hirvimakkaraa ja tulella kärvennettynä se maistui taivaalliselta. Paikka oli luonnon kaunis ja kaupungin hoitama. Klaavussa oli lämmin ja tunnelma kertakaikkisen Ja nyt tulee se tärkeä asia, joka sai minut totaalisesti yllättymään. Olen käynyt Virossa jahdeissa enemmän ja vähemmän ja nähnyt yhtä sun toista. Vaikka kuinka koetin salaa vilkuilla, en nähnyt edes yhtä ainoaa olutpulloa. Nuorukaiset olivat täynnä energiaa, terveitä ja kaikki selvin päin. Uskomatonta. Arvostukseni näitä miehiä kohtaan alkoi nousta ihan omille luvuilleen. Kaikki toimi erinomaisesti. Jokainen osasi työnsä ja tehtävänsä. Autot olivat huippu luokkaa samoin varusteet. Olisi tehnyt mieli nipistää itseäni. Olinkohan oikeasti Virossa. Aiemmat kokemukseni olivat jotakin ihan muuta. Tunnen hyvin erään jahtiemännän ”Maren”, jonka vieraana olen ollut Virossa monasti. Mare olisi sopinut hyvin tähän joukkoon. Hän oli näiden nuorukaisten ohella jahtijärjestäjänä moitteeton. Ahkera ja rehellinen. Ja kuten sanoin, olen ollut Virossa usein ja nähnyt yhtä sun toista. Jahtimme oli vasta alussa, mutta olisin ollut jo nyt valmis antamaan näille kavereille täydet pisteet. En toki syyllistä ketään ja olen varma, että Virossa on paljon todellisia erämiehiä ja naisia. Mutta, mutta. Alkoholi on aivan liian usein mukana jahdeissa. Itse omaan Kanada jahtien järjestäjänä 30 vuoden kokemuksen. Ja aivan liian usein olen seurannut vierestä, miten liiallinen alkoholin käyttö pilaa hienon jahdin. Kanadassa on tiukat säännöt alkoholin suhteen, kuten monessa muussakin maassa. Kuitenkin aina löytyy metsästäjiä, jotka jostain ihmeen syystä eivät osaa pitää näppejään erossa pullosta. Alkoholi ei varmasti auta saamaan saalista, se on varma juttu. Lauantai jahtipäivän päätös oli neljä hirveä. Villisikoja ei kukaan nähnyt. Virossa riehuva sikarutto oli puhdistanut metsät sioista tehokkaasti. Sääli. Kun tällainen rutto osuu alueelle, vie kannan toipuminen kymmeniä vuosia. Monille sikajahtien järjestäjille rutto oli katastrofi ja merkitsi varmaa konkurssia. Villisikajahdit ovat aina olleet Virossa todella suosittuja. Sikakanta on ollut erinomainen ja Päivä kului nopeaakin nopeammin ja palasimme jahtimajallemme. Jahtimiehet jäivät huolehtimaan eläimistä, meidän palatessa hotellille. Jalkani olivat kuin tulessa ja muodottomiksi turvonneet. Kuitenkin olin nauttinut jahdista enemmän, kuin mistään pitkään aikaan. Jalat kyllä rauhoittuisivat kunhan saisivat lepoa. Vaikka en ollut kävellyt juuri lainkaan, oli koko päivän seisominen jaloille liikaa. Kohtalaisen surkean illallisen jälkeen uni maistui, kuin lapselle konsanaan.
Sunnuntai Sunnuntai oli kokolailla lauantain kaltainen. Olimme jahtimajalla hyvissä ajoin. Innokkaat kaverit koirineen odottivat jo pihamaalla. Tällaisesta pidin. Inhoan odottelua ja myöhästeleviä ihmisiä. Hiukan ennen ensimmäistä passipaikkaani, näimme useita kauriita tien sivussa. Minun paikkani oli kauriista ehkä neljän sadan metrin päässä ja elättelin hiukan toivoa. Jospa ne tulisivat vaikka ampumaetäisyydelle. Pian alkoi kuulua koirien haukuntaa jostain melko kaukaa. Laukauksia samoin ja otin aseestani hiukan tiukemman otteen. Samassa huomasin liikettä tulosuunnassamme. Kauriita ylittämässä tietä. Matkaa oli kuitenkin liikaa ja edessä pensaikkoa. Kiikarin Aika kului kuin siivillä. Kolmannessa ajossa, nuori sonni hiippasi sivustani ohitseni, minun katsoessa ja vahtiessa toista suuntaa. Sunnuntain saalis oli kolme hirveä ja yksi kauris. Uskomatonta ja hienoa metsästystä. Kiitos ammattimaisille kavereille. Päätimme jahdin iltapäivällä ja sovimme Lämpimät kiitokset Timo ja pojat sekä kaikki jahtimiehet Paul Palmu |
aanlukien sekä kolme innokasta koiraa. Päivä oli hiukan tuulinen, sade aavistettavissa. Se ei kuitenkaan meitä haitannut millään lailla. Sää on aina periaatteessa pukeutumiskysymys. Miehet vaikuttivat (myöhemmin asia varmistui ) ammattilaisilta eikä jaaritteluun tuhlattu aikaa. Autojen keulat kohden jahtimaita ja menoksi.
ja helpon matkan päässä. Asialle ei kuitenkaan kukaan voi mitään. Sikarutto ei ole merkinnyt loppua ainoastaan jahteja järjestäville tahoille vaan myös sikataloutta harrastaville. Lukematon määrä sikaloita on pitänyt sulkea ja eläimet teurastaa. Suurimmissa sikaloissa on ollut tuhansia ja taas tuhansia sikoja. Sellaisesta ei yrittäjä yksinkertaisesti selviä. Mikään vakuutus ei ole tällaisen tuohon edessä riittävä.
päitä ja laskin ainakin yhdeksän kaurista. Yksikään ei näyttäytynyt kunnolla, jotta olisi kannattanut yrittää. Olin jo vuosia sitten luopunut ”tuuriampumisesta”. Kun painoin liipasinta, halusin olla varma saaliista. Nyt sitä mahdollisuutta ei ollut.
mahdollisuuden päästä uudelleen heidän kanssaan jahtiin. Ja jos jalkani vaan kuntoutuisivat, niin myös nauttimaan Viron hienosta luonnosta.