John Wesley Hardin

Villi länsi kasvatti monia kovia miehiä. Suuri osa näistä asemiehistä taiteili lain ja laittomuuden hienon hienolla rajalla. Kapungit vailla lakia, synnyttivät kaupunkien kesyttäjät. Nämä olivat hyvin usein itsekin rikollisia. Tilanne oli sama  monien lainvalvojien kohdalla. Nopea asekäsi korvasi henkilön muita vajavaisuuksia ja puutteita. Psykoottinen luonne kruunasi kaiken. Vaikka aseet kuuluivat miehen asuun, siinä missä henkselitkin, vain harva aseenkäyttäjä jäi historiaan. Lainvartijoista tiedämme kaikkein vähiten, koska heidän teoistaan pidettiin harvoin kirjaa. Sellaiset miehet kuin, William Hickok, John ”Doc” Holliday, Billy Claiborne, Johnny Ringo, Earpin veljekset, Sundance Kid, Wesley Hardin jne, elävät tänäkin päivänä. Yhä uudestaan heidän tarinaansa kerrotaan enemmän ja vähemmän uskottavasti. Olemme tässä sarjassa tutustuneet jo moneen legendaksi muodostuneeseen henkilöön. Vaikka moni näistä miehistä hallitsikin revolverinsa käytön todella hyvin, oli vain harvoilla todellisen tappajan psyyke. Yksi tällaisista, todella vaarallisista miehistä oli  John Wesley Hardin. Hardinin on kerrottu tappaneen yli neljäkymmentä miestä. Todellinen luku on kuitenkin lähempänä kolmekymmentä. Kaikista niistäkään ammutuista ei ole täyttä varmuutta. Se kuitenkin on varmaa, että Wesley Hardin oli oikea tappaja ja hengen vaarallinen ase kädessään.

Tappajan synty

John Wesley Hardin syntyi Texasin Bonhamissa 26 toukokuuta, vuonna 1853. Wesley oli toinen poika, perheen kymmenestä lapsesta. Toinen pojista oli Wesleytä kolme vuotta vanhempi ja  kastettu Joseph Gibson Hardiniksi. Hardinin koti oli kaikin puolin seesteinen ja hyvä kasvualusta nuorelle miehen alulle. Isä James oli metodistisaarnaaja, joka toimi myös asianajajana. Äiti Mary Elisabeth oli tunnollinen perheenäiti ja harras uskovainen. Vanhemmat kasvattivat lapsiaan vitsaa ja kuria sekä rakkautta säästämättä. Minkä vuoksi nuori Wesley ajautui mielensä mustille syövereille, löytämättä enää takaisin valoon, on jäänyt epäselväksi. Oliko se vain hänelle määrätty kohtalo, joka häntä vei vai laukaisiko jokin tapahtuma tappajan hänen sielussaan. Mene ja tiedä. Isä Joseph kiersi Texasia saarnamatkoillaan, kunnes perhe viimein asettui Trinity Countyn alueelle, Sumpterin kaupunkiin. Joseph Hardin toimi myös opettajana ja huolehti tarkoin siitä, että lapset opiskelivat ahkerasti. Opiskeluaikana Wesley Hardinilla tuli riitaa Charles Sloterin kanssa eräästä piiroksesta ja Hardin puukotti tämän miltei kuoliaaksi. Vain isän asema esti Wesleyn karkottamisen koulusta. Kun Wesley viisitoistavuotiaana yllytti orjan, nimeltään Mage, painimaan kanssaan, teki tappaja hänen sielussaan jo kivuliasta syntymäänsä. Hardin voitti kuin voittikin orjan, joka seuraavana päivänä hyökkäsi väijyksistä hänen kimppuunsa. Mage kuoli myöhemmin viisi luotia kehossaan. Nyt tarvittiin jälleen isän mainetta ja apua. Isä käski poikaansa pakenemaan, koska ei uskonut tämän saavan puolueetonta oikeudenkäyntiä. Tässä isä teki vakavan virheen. Wesley olisi todennäköisesti vapautettu entisen orjan taposta. Wesley joutui omilleen ja tappaja hänen sisällään pääsi vapauteen. Hardinia ajettiin takaa ja syksyllä 1868 hän tappoi neljä miestä, haavoittuen itse käteen. Hardin jatkoi pakoaan ja lyöttäytyi yhteen Frank Polk nimisen rosvon kanssa. Sotilaat saivat Polkin pian kiinni, mutta Hardin katosi teille tiettymättömille.

Asemies

Wesley Hardinin elämä muuttui täydellisesti, kun hän sai revolverin käteensä. Ase oli, kuin luotu hänelle. Se oli luonnollinen osa häntä, nopeammin, kuin hän aavistikaan. Wesley oli synnynnäinen lahjakkuus aseen kanssa. Hänestä kehittyi hetkessä erittäin nopea vetäjä ja tarkka ampuja. Lisäksi hänellä oli yksi etu useimpiin rikollisiin nähden. Aivan kuten William Hickok, Wesley ei tuntenut minkäänlaista pelkoa, mitään eikä ketään kohtaan. Tappaessaan miehen hän ei tuntenut mitään, ei minkäänlaista syyllisyyttä. Ei yksinkertaisesti mitään. Ihmisen tappaminen oli hänelle yhtä helppoa, kuin rotan ampuminen. Tämä luonteenpiirre teki hänestä hengen vaarallisen tappajan. Tammikuun viidentenä päivänä, vuonna 1870 Hardin pelasi korttia eräässä saluunassa, Texasin Hill Countyssä. Hardinilla oli onnetar puolellaan ja hän oli voittanut miltei jokaisen pelin. Peluri  nimeltä Benjamin Bradley menetti lopulta hermonsa ja uhkasi nylkeä Hardinin, jos tämä voittaisi vielä yhdenkään ”käden”. Bradley laittoi veitsensä pelipöydälle ja aseeton Hardin nousi, pyysi anteeksi ja poistui saluunasta. Bradley hävisi vielä lisää rahojaan ja lähti voimansa tunnossa etsimään Hardinia. Kostaakseen tälle surkean iltansa. Miehet tapasivatkin toisensa, mutta tällä kertaa Wesley ei ollut aseeton. Bradley kuoli pölyiselle kadulle luoti päässään ja viisi rinnassaan. Vain muutamaan viikkoa myöhemmin Hardin ampui jälleen miehen pienen riidan päätteeksi Horn Hillissä, Texasissa. Muutama päivä tämän tapon jälkeen Hardin oli kävelyllä nuoren naisen kanssa, kun eräs varas uhkasi heidän henkeään ja vaati rahaa. Hardin otti joukon seteleitä taskustaan ja heitti ne maahan miehen eteen. Kun mies kumartui ahneesti noukkimaan rahoja, ampui Hardin tätä päähän.

Vastakkain lain kanssa

Tammikuussa, vuonna 1871 sheriffi John Hoffman pidätti Hardinin murhasta, lähellä Wacoa, Texasissa. Kun Hardinia oltiin siirtämässä Wacoon ja oikeuteen, tämä karkasi vangitsijoiltaan. Poliisi nimeltään Jim Smalley sai luodin rintaansa. Vasta 17-vuotias Wesley Hardin oli tipotiessään. Nyt Hardin lyöttäytyi yhteen Clementsin veljesten kanssa, jotka olivat hänen serkkujaan. Clementsit olivat karjamiehiä ja Hardinista tuli yhtä lailla cowboy. Miehet ajoivat karjaa Kansasiin ja näin Hardin pääsi luonnollisesti pois Texasista, jossa maa alkoi polttaa hänen jalkojensa alla. Hardin yleni aina ajopomoksi asti, nuoresta iästään huolimatta. Helmikuussa, vuonna 1871 hän suuttui muutamalle vastaanhangoittelevalle karjapaimenelle ja ampui toista päähän. Hardin toimi jonkin aikaa Chisholmin karjankuljetusreitillä ja riitautui usein meksikolaisten kanssa. Hardin ei koko elämänsä aikana voinut sietää meksikolaisia. Hardinin on kerrottu tuona aikana tappaneen peräti kuusi meksikolaista, mutta tästä ei ole varmaa näyttöä. Heinäkuun neljäntenä päivänä, vuonna 1871 ajopäällikkö William Cohron kuoli epäilyttävissä olosuhteissa. Heti sen jälkeen ammuttiin kaksi muuta cowboyta Sumner Cityssä. Hardin myönsi myöhemmin ampuneensa miehet.

Hardin ja Hickok

Abilenen, Bull`s Head tavernassa sattui koominen tapahtuma, joka vei Hardinin ja Hickokin vastakkain. Tavernan seinään oli maalattu suuri härkä isoinen sukuelimineen. Kaupungin asukkaat valittivat maalauksesta Hickokille, joka toimi kaupungin marsalkkana. Hickok pyysi kahta peluria, Ben Thompsonia ja Phil Coeta poistamaan maalauksen. Miesten kieltäydyttyä kunniasta, Hickok poistatti maalauksen itse. Juuri Thompson kieli Hickokille Hardinista ja siitä, että tämä oli tappaja. Thompson paljasti myös, että Hardin käytti salanimeä Wesley Clements. Hickok ajoi pelurit tiehensä, sanomalla, että jos nämä halusivat tappaa Hardinin, heidän pitäisi tehdä se itse. Sen paremmin Thompson, kuin Coekaan, eivät uskaltaneet haastaa Hardinia. Hickok kävi kuitenkin tapaamassa Hardinia ja pyysi tätä luovuttamaan aseensa kaupungissa olonsa ajaksi ja välttämään ikävyyksiä. Jostain kumman syystä nuo kaksi ystävystyivät. Ehkä syynä oli miesten samankaltaisuus, jonka molemmat vaistosivat. Miehet tapasivat uudelleen elokuussa 1871, Hardinin saapuessa Abileneen karjalauman kanssa. Tällä kertaa miehet istuivat iltaa yhdessä ja nauttivat raa-asta wiskystä. Hickok antoi Hardinille luvan kantaa asetta kaupungissa, koska tiesi tämän vihollisista. Kenellekään muulle ei Hickok ollut kertaakaan myöntänyt samaa lupaa. Eräänä yönä nukkuessaan pois humalaansa Hardin heräsi yöllä yläpuolellaan olevasta huoneesta kuuluviin ääniin. Hardin otti revolverinsa ja tyhjensi sen huoneensa kattoon. Yläpuolella olevassa huoneessa nukkunut Charles Cougar kuoli lattian läpi tulleisiin luoteihin. Hardin pakeni huoneensa ikkunasta, koska tiesi Hickokin olevan tulossa apulaisineen. Hänhän oli pettänyt tämän luottamuksen. Myöhemmin Hardin väitti, että oli ampunut Cougarin itsepuolustukseksi, tämän yrittäessä ryöstää hänet. Sanomalehdet kirjoittivat ”Arkansas” nimisestä murhaajasta ja että tämä oli ollut lainsuojattoman kuudes murha. Hardin pakeni takaisin Texasiin, eikä koskaan palannut Abileneen. Useita vuosia myöhemmin Hardin kertoi tapauksesta lehtimiehille ja sanoi. Minun on väitetty tappaneen Abilenessa useita miehiä. Tapoin vain yhden, joka kuorsasi. Vuonna 1871, sen vuoden lokakuussa Hardin oli jälleen mukana taistelussa Texasin lainvartijoiden kanssa. Nuori tulokas Paramore ja kokenut John Lackey koettivat pidättää Hardinin. Paramore haavoittui vaikeasti ja kuoli myöhemmin.  Hiukan tämän tapahtuman jälkeen Hardin ampui kaksi meksikolaista, lähellä Corpus Christien kaupunkia. Meksikolaiset olivat seuranneet häntä ilmeisesti palkkiorahojen toivossa.

Laki ja oikeus

Hardin sai oikeudessa 25 vuotta vankeutta. Vankeutensa alkuaikoina, hän koetti paeta useaan otteeseen. Lopulta Hardin hyväksyi kohtalonsa ja alkoi opiskelemaan lakia ja uskontoa. Hardinin terveys alkoi jo rakoilla ja vatsa, johon hän oli saanut kaksi suurta haulia pelipöydässä, mieheltä nimeltään Sublett, tulehtui uudelleen. Hardin heilui elämän ja kuoleman rajoilla miltei kaksi vuotta. Hänen laillinen vaimonsa Jane, kuoli kuumeeseen marraskuussa, vuonna 1892. Wesley Hardin sai vapautuksen helmikuussa, sen seitsemäntenätoista päivänä vuonna 1894. Hän oli tällöin kärsinyt 17 vuotta 25 vuoden tuomiostaan. Hardin palasi Gonzalesiin, Texasiin. Maaliskuussa, samana vuonna Hardin sai armahduksen ja selvitti asianajajan tutkinnon heinäkuussa.

Viimeiset laukaukset

Vankila teki Hardinille sen, minkä se oli tehnyt niin monelle hänen kaltaiselleen. Nujersi hänen luonteensa. Hardin alkoi pelätä kanssaihmisiään, varsinkin suurisuisia miehiä ja välttää näitä. Hän kantoi myös yhä harvemmin asetta. Tosin maailmakin oli muuttunut noiden 17 vuoden aikana. Erään lehtiartikkelin mukaan Hardin olisi syyllistynyt meksikolaisen miehen tappoon pian vapautumisensa jälkeen. Tätä ei kuitenkaan voitu todistaa.

Hardin avioitui 15-vuotiaan Callie Lewisin kanssa tammikuun yhdeksäntenä päivänä, vuonna 1895. Tämä liitto ei kestänyt pitkään ja Hardin matkusti El Pasoon harjoittamaan lakimies ammattiaan.

Hardin ystävystyi prostituoidun lesken M´Rose kanssa. El Pason sheriffinä toimi entinen revolverimies John Selman, joka pidätti Rosen eräänä päivänä häiriökäyttäytymisen vuoksi. Elokuun 19 päivänä Hardin ja Selman tapasivat toisensa ja vaihtoivat jonkin sanan keskenään. Kukaan ei tiedä mitä tai mistä he puhuivat. Samana iltana Hardin pelasi noppaa Acme saluunassa. Puolenyön aikaan sheriffi Selman astui sisälle ravintolaan ja käveli suoraan Hardinin eteen vetäen samalla aseensa. Hän ampui Hardinia varoituksetta suoraan päähän ja tämä oli kuollut jo osuessaan likaiseen lattiaan. Varmuuden vuoksi Selman ampui Hardinin ruumista vielä kolme kertaa. Sheriffi Selman pidätettiin Hardinin murhasta, mutta hän pääsi vapaaksi odottamaan varsinaista oikeudenkäyntiä. Asiaan vaikuttivat se, että hän oli tunnettu sheriffi ja tämän lisäksi hän vetosi itsepuolustukseen. Selman ei koskaan joutunut oikeuden eteen. Hänet ammuttiin ennen oikeudenkäyntiä korttipelissä syntyneen riidan seurauksena.

Epilogi

Hardin kasvoi hyvässä kodissa. Syytä tappamisvietille on siksi vaikeaa löytää. Wesley Hardin oli täydellinen psykopaatti. Täysin piittaamaton ihmiselämästä ja erittäin älykäs ja manipuloiva. Kun hän joutui pakenemaan lapuudenkodistaan, tappaja hänen sisällään otti vallan. Hardinin suhteellisen lyhyen elämän polkuja reunustivat ruumiit. Hänen tappavan revolverinsa perään oli kaiverrettu kolmekymmentä lovea. Omien sanojensa mukaan, hän ei koskaan laskenut meksikolaisia mukaan tappamiinsa miehiin. Arviot hänen tapoistaan liikkuvat 30 ja 45 miehen välillä. Tiettävästi hän ei tappanut yhtään naista eikä edes pahoinpidellyt. Hän kunnioitti loppuun asti naisia, eikä arvostellut huonoimpiakaan. Hardin olisi yhtä lailla voinut olla kunnioitettu lakimies tai tuomari, kuin tappaja ja murhaaja. Hardin kuoli vuonna 1895, 42 vuotiaana. Wesley Hardin on haudattu El Pasoon, Texasiin, Concordian hautausmaalle. Vielä vuonna 1995, elokuussa Hardinin hautapaikasta ja sen sijainnista riideltiin El Pason tuomioistuimessa. Tuomioistuin määräsi Hardinin jäännökset pidettäväksi El Pasossa.

Paul Palmu