Jesse ja Frank James
Tarunomainen rosvo, joka aloitti villin lännen historiassa uuden aikakauden. Villin lännen karjavarkaat eivät koskaan saaneet suurelta yleisöltä mainittavaa sympatiaa. Sitten kuvaan astuivat Jesse ja Frank James, jotka aloittivat lännessä kokonaan uuden ajanjakson. Missourin Kearneyssä kasvaneet veljekset saivat yltiöpäisillä ryöstöillään koko Amerikan kansan jakautumaan kahtia. Osa piti näitä nuorisorikollisia sankareina ja jonkinlaisina Robin Hoodeina, osa taas sekopäisinä rikollisina, jotka olisi pitänyt saada hengiltä mahdollisimman nopeasti. Karjavarkauksien aika oli parantumattomasti ohitse ja uusi aika teki voimalla tuloaan, lennättimien ja sähkön myötävaikutuksella. ”Uuden” ajan rosvot olivat entistä viekkaampia ja varovaisempia, joskin ottivat myös riskejä aivan uudella tapaa. Karjaa oli hankalaa ja työlästä varastaa, piilottaa ja myydä. Karjasta saatava voitto työhön nähden oli minimaalista. Rautatiet ja pankit sen sijaan tarjosiva todellisen haasteen ja onnistumista seurasi ruhtinaallinen palkinto. Vanha aika oli siirtynyt historiaan ja näiden veljesten alulle panema uusi rikollisuus poiki tulevaisuudessa joukkioita, jotka tulisivat pitämään pilkkanaan koko järjestäytynyttä Amerikkalaista yhteiskuntaa. Lännen sekopäiset Robin Hoodit Osavaltioiden sota (sisällissota) Yhdysvalloissa jakoi kahtia muutakin kuin kansan. Poliittinen sota jonka syyksi mainittiin etelävaltioiden suosima orjuus kasvatti vaarallisia rikollisia, jotka jäivät sodan jälkeen tuuliajolle. Suuri osa armeijan palveluksessa olleista rikollisista armahdettiin, mutta osa jäi vaille oikeuden antamaa suojaa. Jesse James oli yksi näistä ”väärin” kohdelluista. Mielipuolisena tunnetun tappajan Quantrillin joukoissa tulikasteensa saanut ja erittäin älykkäänä tunnettu Jesse James, ei sodan jälkeen tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä. Hän oli kahtia jakaantunut persoona, joka nautti kodin seesteisestä ilmapiiristä, mutta kaipasi räjähtävää toimintaa. Jesssessä vaikutti toisaalta rauhallinen maanviljelijä, joka kaipasi omaa kotia ja perhettä ja toisaalta psykopaattinen tappaja, joka etsi toimintaa ja vaaratilanteita mistään piittaamatta.Jesse Woodson James syntyi Missourissa 5. syyskuuta vuonna 1847. Rasavillinä tunnetun pojan tie kohden väkivaltaista tulevaisuutta näytti ennalta sovitulta. Jesse ihaili rajaseudun kovia miehiä ja pyrki kaikessa osoittamaan oman pätevyytensä. Jesse tunnettiin erinomaisena aseen käsittelijänä ja hän suosi, toisin kuin veljensä, Colt Peacemaker SA revolveria, kaliiberia 45. Isoveli Frankin suosikki ase oli Remington Army, kaliiberia 45. Ase oli hyvin samankaltainen kuin Peacemaker, mutta sitä ei pidetty alkuunkaan yhtä luotettavana. On sanottu ja kerrottu, että Jessen veli Frank olisi ollut se takapiru, joka sai Jessen ryhtymään rikosten tielle ja etsimään omia rajojaan. Mene ja tiedä, tällaisten miesten ollessa kyseessä sitä on vaikeaa uskoa. Jesse oli erittäin vahva persoona, joka tuskin myötäili veljeään sen paremmin, kuin muitakaan. Jessen on sanottu olleen myös veljeään nopeampi aseen käsitelijä, joten ehkä kuitenkin Jesse oli veljistä se, joka johti rikollista toimintaa. Tuohon aikaan nopea asekäsi oli se, joka hallitsi ja määräsi. Kearneyn kylän asukkaat saivat harmaita hiuksia seuratessaan Jamesin veljesten edesottamuksia. Kuitenkin ihmiset pitivät näistä pojan viikareista. Jesse oli aina se, joka ajatteli, suunnitteli, unelmoi ja haaveili. Frank oli suoran toiminnan mies, joka oli aina valmis mihin tahansa koiruuteen seurauksista piittaamatta. Oli selvää, että holtiton elämäntapa johti vaikeuksiin ja törmäyskurssille lain kanssa. Jamesin veljekset pyrkivät ensisijaisesti ryöstämään pankkeja ja junia, eli niissä sijainnut raha oli persoonatonta ja suurten ja varakkaiden yritysten omistamaa. Tämä sai monet yksityiset, velkojensa alla kamppailevat ihmiset puolustamaan veljesten hämärätoimintaa. Aika oli vaikeaa ja elintaso niukkaa, eivätkä rahakkaat liikemiehet saaneet sympatioita keneltäkään. Kun Jamesin veljekset ryöstivät pankin, monet hurrasivat veljeksille, eivätkä suostuneet ymmärtämään, että ryöstetty raha oli heidän maksamaansa ja heidän omaisuuttaan. Varsinkin rautatie yhtiöhin, jotka vetivät ratoja sinne tänne pientilallisten tiloja rajuillakin toimillaan pakkolunastaen, kohdistuneet iskut saivat yleisön hiljaisen hyväksynnän. Jamesin veljeksiä ei kukaan kavaltanut. Rautatieyhtiöt olivat jonkin aikaa kaiken pahan alku ja juuri. Kaikki toiminta, joka kohdistui näiden mistään piittaamattomien junaparonien pään menoksi, otettiin riemuiten vastaan. Vuoden 1870 aikana rautatie yhtiöiden toiminta oli saatu kuriin, eikä se enää kelvannut syyksi törkeille ja häikäilemättömille ryöstöille. Vähin erin myös yleisön myötätunto rikollisia kohtaan alkoi hiipua ja lopulta jäljelle jäi ainoastaan tuomitseva asenne, joka sai yhä useamman kääntämään Jamesin veljesten kaltaisille rosvoille selkänsä. Yhtä kaikki, Jamesin veljeksiä syytettiin useista murhista ja kuten aina tapahtuu kun syytöksiä on riittävästi tai niitä tulee tavan takaa, alkaa laki kiinnostua asiasta. James ja Frank on yhdistetty moneen murhaan ja tappoon ja vaikka suuri osa niistä olisikin ollut perättömiä, oli oikeaan osoitteseen osuneita syytöksiä riittävästi. Jamesien ”kelkkaan” istuivat jossain vaiheessa Youngerin veljekset, jotka toivat tälle syndikaatille vain ja ainoastaan murheita. Cole Younger, veljes sarjan vanhin oli täysi mielipuoli, joka ei kunnioittanut ketään. Cole ei kuitenkaan omannut niitä taitoja, joita kaikkia ihmisiä halveksivalla ja alistavalla psykopaatilla olisi pitänyt olla. Hulttio perheen nuorimmat Bob ( Robert) ja James Younger seurasivat isoaveljeään kuin lehmät kellokkaansa. Kopla iski Northfieldiin pankkiin 7. syyskuuta vuonna 1876 tuhoisin seurauksin. Kaikki veljekset haavoittuivat viranomaisten järjestämässä väijytyksessä ja jäivät kiinni. Bob ei kestänyt vankilan suljettua ilmapiiriä ja järjestelmää vaan menehtyi pian tuomionsa jälkeen. James Younger, jota pidettiin joukkion kokemattomimpana pääsi vankilasta ehdonalaiseen vuonna 1901 ja teki itsemurhan. Palkkion kirous Vanhan lännen kuuluisin ja pelätty etsivätoimisto Pinkerton iski Jamesien kotitaloon tammikuussa vuonna 1875. Palopommi, jonka etsivät heittivät sisään Jamesien kotiatalon ikkunasta oli vuosikausia jatkuneen riidan aiheena, jonka hallitus kiisti yksipuolisesti. Myös Pinkerton kiisti kaikki syytökset jotka liittyivät ”kemiallisen” aseen hyväksi käyttöön. Pommin johdosta Jessen velipuoli sai surmansa ja Jessen äiti menetti toisen kätensä. Isku olisi ollut onnistunut, jos sekä Jesse että Frank olisivat saaneet surmansa. Pinkertonin harmiksi näin ei kuitenkaan tapahtunut. Surullisen tapahtuman jälkeen Jesse ja Frank tekivät toinen toistaan yltiöpäisempiä ryöstöjä, aivan kuin pilkatakseen lakia ja kaikkea järjestystä. Seuraus oli itsestään selvää. Pinkerton lupasi veljeksistä huimaavan 10.000 dollarin palkkion. Jessestä oli luvattu jo aiemmin useitakin palkkioita, mutta 10.000 dollaria oli siihen aikaan jotakin aivan uutta. Rahan maaginen teho osoittautui ennalta arvatuksi. Jessen joukoissa riehuneet Robert ja Charles Ford tunsivat kiusauksen lopulta ylivoimaiseksi. Jesse ja Frank Jamesin tarun omainen elämä poiki aivan uuden rikollisuuden haaran villin lännen historiassa. Aseen voimaan perustuvat lait ja säännöt jäivät taka-alalle ja niiden paikan vei suvereenisesti hyvä ja huolellinen suunnittelu ja oikein ajoitettu toiminta. Jesse Jamesin jalan jäljissä kasvoivat miehiksi mm. sellaiset uuden ajan älyllistä rikollisuutta edustavat nimet kuin Bucth Cassidy, alias Robert Leroy Parker ja Harry Longbaugh alias Sundance Kid. Tämä Parivaljakko tulisi aiheuttamaan harmaita hiuksia lainvalvojille William Pinkerton mukaan luettuna ja vaikuttamaan suurelta osin siihen, että koko Amerikan rautatie järjestelmä olisi muokattava uudelleen. The Wild Bunch, ”Hurja Joukko” pakoitti yksinkertaisesti lakia ja järjestystä ylläpitävät tahot polvilleen. Teksti: Paul Palmu
|
