( Ylä kuvissa vasemmalta oikealle: Robert (Bob) Dalton, Grat Dalton, Frank Dalton ja Emmet Dalton ) 

Daltonit, Villin Lännen Lainsuojattomat

Karjavarkaille oli olemassa vain ja ainoastaan
yksi tuomio ja se oli vankka oksa ja muutama
metri hamppuköyttä. Hirtettyjen perään ei
kysellyt kukaan. Karjaparonit olivat kirjaimel-
lisesti "paroneita"omilla maillaan. Monet
lännen rikollisjoukkiot aloittivat rikosten
tähdittämän uransa karjavarkauksilla,
siirtyen sitten tuottoisimpiin konnuuksiin.                                                           (kuvassa vasemmalta oikealle:
                                                                                                                                    Bill Power, Bob Dalton, Grat
                                                                                                                                    Dalton ja Dick Broadwell )
                                                               
Ajalle tyypillistä oli se, että monia rikollisia
palvottiin miltei sankareina. Nämä kun
ryöstivät ”vain” rikkaita, rautatieyhtiöitä
ja pankkeja. Todellisuudessa maksaja oli
kuitenkin aina tavallinen kansalainen.
1800-luvun loppupuoli loi useita rikollisjoukkioita, joista jotkut saivat koko järjestäytyneen yhteiskunnan polvilleen. Suurin osa konnista oli kuitenkin mielipuolisia varkaita ja heidän menestyksensä perustui suoraan aluetta valvoneeseen lainvartijaan ja tämän tehokkuuteen tai paremminkin tehottomuuteen. Colt oli lanseerannut uuden aseen, COLT COVERMENT CAL: 45 . Automatic. Uusi aika tuli kohinalla ja muutti maailmaa. Coltin automaattipistooli oli jotain aivan uutta ja pumppuhaulikko täydensi tulivoimaa. Colt Peacemaker ( rauhantekijä) ei kyennyt vastaaman näiden uusien automaattiaseiden tulivoimaan. Kaksintaistelu aamunkoitteessa kaupungin pääkadulla ei enää merkinnyt tuon taivaallista, eikä sen paremmin kunniakaan. Miehen kunnia kuoli yhtäaikaisesti vanhan lännen myötä ja uuden ajan, mistään piittaamattomat rikolliset tekivät kivuliasta syntymäänsä. Maailma muuttui ja karja sekä -pankkirosvot elivät viimeisiä hetkiään. Lennättimet, sähkö ja puhelin koituivat näiden viimeisten lainsuojattomien kohtaloksi. Lainvartijat saivat hetkessä yhteyden toisiinsa ja kykenivät mobilisoimaan joukkonsa takaa-ajoon uskomattoman nopeasti. Vanha länsi kuoli hitaasti ja kituen. Suuret nimet jäivät kuitenkin elämään ikuisesti ja niiden rinnalla muutama vähäpätöisempikin rosvo jäi ratsastamaan preerialla kauas tulevaisuuteen. Kuluisi lähes kolme vuosikymmentä, ennen kuin uuden ajan rikolliset tulisivat rikkomaan elämän järven tyynen pinnan. Syntyisi kokonaan uusi rikollisten rotu, joka olisi entistä väkivaltaisempi ja raaempi. Rikollisten lahko, joka ei kunnioittaisi ketään, eikä mitään. Eräs tällainen henkilö, joka tultaisiin tuntemaan nimellä AL Capone, tulisi levittämään pahuutta kautta koko mantereen ja osoittamaan jälleen kerran lainvartijoiden ja lain heikkouden.

Daltonin rosvokopla

Jesse Jamesin seuraajat ratsastavat jälleen, lehtiotsikot kirkuivat suurin näyttävin kirjaimin.
Junia ryöstettiin tuon tuosta, eivätkä roistojen saamat saaliit olleet pienimmästä päästä. Kuuluisa kuljetus ja rahtiyhtiö Wells & Fargo oli kirjaimellisesti hankaluuksissa. Yhtiön takuukuljetuksiin ei enää luotettu ja vartijoita haettiin täysipäiväisesti. Epämääräinen rikollisjoukko terrorisoi Oklahomaa, tehden iskuja myös Kansasiin ja Teksasiin. Rajat ylittäessään ja postikuljetuksiin iskiessään, rosvot saivat jäljilleen liittovaltion kovaotteiset etsivät ja sheriffit. Ryöstövyyhti alkoi purkautua ja rengas rosvojen ympärillä kiristyä heidän iskiessään erääseen junaan, jonka expres-vaunun vartija tunnisti ryöstäjät. Vartija oli huutanut ennen kuolemaansa, että ”hei, ne ovat niitä”. Hiukan myöhemmin tutkimusten edetessä kävi selville, ettei vartija suinkaan ollut huutanut että ” ne ovat niitä” vaan, että ” Ne ovat Daltoneita”. Aluetta, jolla Daltonit mellastivat hallitsi ja halkoi kaksi suurta ja merkittävää rautatietä: Rata, joka yhdisti Dallasin ja Kansas Cityn ja joka tunnettiin nimellä Kansas & Southern. Toinen merkittävä rata oli  Western & Union, joka kulki St.Louisista Oklahomaan ja Oklahoma Citystä Amarilloon Teksasiin. Näiden hallitsevien ratojen lisäksi rosvoja kiinnosti uusi rautatie, joka kulki Oklahoma Citystä Wichita Fallsiin, Teksasin rajalle. Fort Smithissä, Arkansasin rajalla piti päämajaansa rautaisessa otteessaan ”Hirttäjä tuomari” Isaac C. Parker, joka toimi sekä Oklahoman territorion tuomarina, että kuvernöörinä, itse itsensä nimittäneenä. Parker sai lisänimen ”hirttäjä tuomari”, koska passitti lähestulkoon jokaisen käsiinsä joutuneen rikollisen hirttolavalle.

Daltonin Veljekset

Mikä ajoi Daltonin veljekset rikosten poluille, asiasta on väitelty enemmän ja vähemmän. Tuskin mitään erityistä syytä on olemassa. Monien muiden rikollisten tavoin Daltonin veljekset hakivat ensi alkuun vain ja ainoastaan jännitystä tyhjänpäiväiseen elämäänsä. Kaikki alkoi varsin vaatimattomasti karjavarkauksista. Vähin erin saaliiden ja yltiöpäisyyden kasvaessa ryöstöistä tuli jokapäiväisiä ja koskapa laki ensialkuun vaikutti täysin saamattomalta ja kaukaiselta, alkoi oma ylivertaisuus hallita veljesten elämää. Daltonit olivat tavallisia, ehkä hiukan yliaktiivisia nuorukaisia, mutta älykkäitä.  He olivat kokeilleet kaikenlaista työtä ja toimineet myös lainvartijoina. Frank, vanhin veljeksistä oli tapettu intiaaniterritoriossa hänen toimiessaan sheriffinä. Daltoneilla oli suhteellisen hyvä ja onnellinen koti, eikä köyhyys ollut syynä rikoksiin. Daltonit olivat kerran sanoneet, että heidät pakoitettiin rikoksiin huijaamalla heitä palkka -asioissa, mene ja tiedä. Todennäköisesti veljesten ensimmäinen ryöstö oli yhtäkkinen päähänpisto. Onnistumista seurasi huimaava vallan ja voiman tunne, joka ajoi seuraavaan yltiöpäiseen yritykseen. Päivälehtien sensaatiomaiset hehkutukset koplan rohkeudesta ja osaamisesta sekä lainvartijoiden osaamattomuudesta ruokkivat nuorten miesten sieluja ja kannusti näitä entistä uhkarohkeampiin yrityksiin. Veljesten äiti oli kasvattanut poikansa lähestulkoon yksin miehensä menetettyään. Adeline (os.Younger) Dalton oli uskova, tarkka ja oikeudenmukainen äiti, joka ei katsonut hyvällä poikiensa edesottamuksia. Kuitenkin äiti on aina äiti ja vähin erin Adeline ummisti silmänsä siltä pahuudelta, joka hänen pojissaan sikisi. Kaikesta huolimatta Adeline piti loppuun asti poikiensa puolta.

Bill Doolin ja ”Oklahombersit”

Doolinin joukkoon törmätessään Daltonit olivat osuneet polulle joka johtaisi tuhoon. Bill Doolin oli itseään täynnä oleva mielipuoli, joka vaikutti vahvasti myös Daltonin veljesten elämään. Onkin sanottu, että juuri Doolin oli se takapiru, joka sai veljekset lopullisesti rikosten tielle, tielle jolta ei ollut paluuta. Daltonit kuuluivat Doolinin Oklahomberseihin, eikä tänäkään päivänä tiedetä, mikä oli tämän sekopäisen joukon nokkimisjärjestys. Adeline Dalton oli omaa sukuaan Younger. Youngerit olivat ratsastaneet Jamesin veljesten kanssa ja osallistuneet Northfieldin pankkiryöstöön Minnesotassa, syyskuun 7 päivänä vuonna 1876 yhdessä Jamesin veljesten kanssa. Ryöstö meni totaalisesti poskelleen ja Youngerin veljeksille kävi huonosti Jamesin veljesten onnistuessa pakenemaan. Youngerit ja Jamesit olivat Doolinin esikuvia ja Doolin oli usein tokaissut, että hän oli noita kaikkia parempi, sekä aseen käsittelijänä, että strategina. Tämä oli tietty pelkkää uhoa ja helppoa sanoa, koskapa esikuvat olivat haudatut saapaskukkulalle, Frank Jamesia lukuun ottamatta. Daltonit suosivat jokainen Coltin Peacemaker mallia P. Sa. Cal. 45, ketään veljeksistä ei mainita kivääriampujaksi. Kukaan Daltonin veljeksistä ei noussut varsinaisten asetaitureiden eliittijoukkoon, mutta jokainen heistä hallitsi aseen käytön erittäin hyvin.

Tuhon päivä

Vuonna 1892 lokakuun 5 päivän aamuna Kansasin Coffeyvillen asukkaat heräsivät korvia huumaaviin huutoihin kesken uniensa.
Daltonit ryöstävät pankkia !
Eikä riittänyt, että Daltonit iskivät joukkoineen hyvin suojatun Coffeyvillen Condon pankkiin, vaan älypäät iskivät samanaikaisesti myös samalla kadulla sijainneeseen First National pankkiin. Huhut kertovat, että ryöstöstä oli vuotanut tietoa lainvartijoiden korviin hyvissä ajoin ja Coffeyvillen kaupungissa veljeksiä odotti väijytys. Tämä on todennäköisesti totta. Tavalliset kaupunkilaiset, eivät olisi osanneet niin nopeasti organisoida vastarintaa ammattimaisia rikollisia vastaan jos olisivat ylipäänsä edes uskaltaneet yrittää. Ammattitappajien ratsastessa kaupunkiin, oli viisainta vetää verhot ikkunoiden eteen ja piiloutua sängyn alle. On selvää, että jonkun on pitänyt johtaa toimintaa. Ryöstö oli myös ajoitettu aamuun, jolloin tavallinen kaupunkilainen olisi nukkunut tyytyväisenä peittojensa alla. Todennäköisesti koskaan ei saada tietää, mikä ihme sai Daltonit yrittämään jotain niin typerää. Väijytystä johti sheriffi Charles Connelly, joka sai luodin keuhkoihinsa heti taistelun alussa ja oli ryöstön ensimmäinen uhri. Kolme muutakin kaupunkilaista sai surmansa. Surmansa saaneet olivat: George Cupine, Charles Brown, Lucius Baldwin, useita muita haavoittui. Daltonin koplasta maallisen vaelluksensa päättivät: Robert (Bob) Dalton ja Grat Dalton sekä koplaan kuuluneet Bill Power ja Dick Broadwell. Emmet Dalton haavoittui ja pidätettiin. Phil Dalton ei osallistunut ryöstöön. Emmet Dalton oli saanut yhden osuman käsivarteensa, yhden reiteensä ja kaksikymmentäkahdeksan kaurishaulia rintaansa, mutta toipui kuin ihmeen kautta ja päätyi vankilaan. Daltonin veljeksiin liitetään useita naisia, kuten muihinkin rikollisiin. Yltiöpäiset ”teinit” kiehtoivat jostain ihmeen syystä naisia. Emmet Daltonin rakastaja oli Julia  Johnson, joka tuki ”miestään” koko oikeudenkäynnin ajan. Julia Johnson oli Forth Smithin kaupungissa asuvan Territorio poliisin apulaispäällikkö Sid Johnsonin tytär. Julia ei koskaan väistynyt Emmetin viereltä ja kun Emmet tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen huusi Julia kurkku suorana, että odottaisi miestään elämänsä loppuun asti. Julia piti lupauksensa ja Emmet Dalton armahdettiin vuonna 1907. Emmet Dalton oli muuttunut mies, joka hartaasti uskonnollisena saarnasi kaikkea pahuutta vastaan ja työskenteli  täysipäiväisesti huonojen vankilaolojen parantamiseksi. Julian uskollisuus hakee vertaistaan. Julia odotti miestään lähes kaksikymmentä vuotta.

Yhteenveto

Hollywood, joka teki hurjaa nousuaan maailman johtavaksi elokuva studioksi, kaappasi Emmetin leipiinsä lännen elokuvien asiantuntijaksi ja neuvojaksi. Emmetiä pyydettiin toistamaan kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa lausetta: ”Crime doesn´t pay”, Rikos ei kannata. Phil Dalton lyöttäytyi Doolinin koplaan katkerana ja vihaisena miehenä. Doolinin kopla herätti pelkoa vielä joitakin vuosia, juoksuttaen lainvartijoita. Lainvartijoiden tehokkaan toiminnan ansiosta, Doolin ei kuitenkaan saanut enää juuri mitään mainittavaa aikaan. William M. Doolin sai surmansa ”poliisien” väijytyksessä Lawsonissa vuonna 1896. Phil Daltonin kohtalosta ei ole vahvistettua tietoa.  Erään, aikanaan pelkoa ja hämmennystä herättäneen koplan tarina oli kuollut ja kuopattu. Emmet ja Julia Dalton vierailivat viimeisen kerran Coffeyvillen pääkadulla Death Alleyllä vuonna 1931. Pariskunta vieraili myös kaupungin hautausmaalla, jonne Emmetin veljet ja äiti olivat haudatut. Toimittajien, jotka seurasivat heitä kuin hai laivaa, kysymyksiin, pariskunta ei kuitenkaan vastannut.

Teksti: Paul Palmu