Poliisi ja Aseluvat

Poliisin aserekisterit hunningolla

Suomen poliisin aserekisterit ovat täysin tuuliajolla, väittää asiantuntija. Poliisin aserekistereissä  on
yhä lukematon määrä virheellisiä merkintöjä. Rekistereissä on paljon aseita, joita asianomaisille ei
enää ole ja vastaavasti luvallisia aseita, joita ei rekistereistä löydy. Kenen on vastuu, sitä kysymme. 
Vain muutama vuosi sitten paljastui puolivahingossa, että poliisi on aseiden ja niiden omistajien tietojen suhteen täysin ”pallo hukassa”. Virkavalta suojaa omiaan ja kun tieto rekistereiden paikkansa pitämättömyydestä ehti päättäjien korviin, pantiin tuulemaan. Ministeriömme kun ei enää kestä    
yhtäkään skandaalia.

Lääke keksittiin:

Rekisterit ovatkin ”vanhentuneet” ja ne ”halutaan” nyt ajan tasalle. Sitä ne ihan oikeasti ovatkin.
Samalla käytettiin hyödyksi viime vuosien koulusurmia. Aselupia halutaan tiukentaa konkreettisesti ja aserekisterit uusia ajan tasalle. Kaikki tehtiin paniikissa, täysin ajattelematta ja vailla mitään suunnitelmaa. Poliisi on jo vuosia vaatinut esim: ampumaseuran/metsästysseuran jäsenyyttä, vaikka laki sellaisen toiminnan on kieltänyt tähän päivään saakka. Vaatimuksiin liitettiin nyt lääkärin
tarkastus sekä ns.”kuuleminen”. Eli aseluvan hakijaa pitää kuulla kahden viranomaisen läsnäollessa. Tässäkin poliisi toimi paniikissa vastoin lakia. Kuulemisia järjestettiin ja järjestetään jatkuvasti myös sellaisille henkilöille, joilla on jo ennestään aseita ja joita asetus ei koske. Kuulustelijana usein nuori
mistään mitään tietämätön konstaapeli.

Kaikesta haluttiin ja halutaan kiireesti luoda kuva, että meillä osataan ja ollaan tarkkoja.

Lääkäreille tieto tuli täysin yllätyksenä. Mitään ohjetta tarkastuksen laadusta ei oltu ennalta luotu. Terveysasemien lääkäreiltä luvan kirjoittaminen evättiin tyystin, vaikka juuri he tuntevat potilaansa parhaiten. Mitään selvää käytäntöä tarkastusten suhteen, kuten esim ajokorttia haettaessa, ei ollut
olemassa. Valtaosa lääkäreistä ja lääkäriasemista ei tiennyt, eikä tiedä tänäkään päivänä, miten toimia.
Jos joku lääkäri ottaakin asian hoitaakseen, saattaa todistuksesta joutua maksamaan jopa 200 euroa.

200 euroa, hyvä luoja.

Henkilö, jolla on ollut useita aseita kymmeniä vuosia ja joka todella harrastaa ammuntaa ja metsästystä, saattaakin olla ”sekoamassa” vanhoilla päivillään. Asia kääntyi kuitenkin jo ensimetreillä virkavaltaa vastaan. Paljastui lukematon määrä poistettuja, yhä rekistereissä kulkevia aseita. Samoin tuli esiin aseita, joihin oli viralliset luvat, mutta niitä ei löytynytkään poliisin rekistereistä. Syyttävä sormi kohdistettiin (kuinkas muutoinkaan) välittömästi aseiden omistajiin. Heitä syytetään nyt epärehellisyydestä ja huolimattomuudesta, jopa rikossyytteitä harkitaan. Aseiden omistajilta myös tivataan, että ovatko he ylipäätään kykeneviä pitämään aseita hallussaan. Kyselijöinä usein nuoret, juuri koulusta päässeet ja
täysin kokemattomat konstaapelit. Tässä mentiin ihan totaalisesti metsään. Suuri osa suomalaisista metsästäjistä ja aseiden omistajista, hallitsee aseenkannon sekä käytön monia viranomaisia paremmin. Suurin osa on myös erittäin tunnollisia. Kuten suomalaiset yleensäkin.

Luvalliset aseet näyttelevät 5 – 6 % rikoksissa, joissa asetta on käytetty.

Mutta, mutta, poliisihan, samoin kuin eduskunta ja misteriö, eivät tee virheitä. Niitä tekevät
ainoastaan tavalliset kansalaiset. Kohta ollaan varmaan siinä pisteessä, että aseet viedään
ampumaradoille viranomais saattueen vartioimana ja niitä käytetään viranomaisten läsnäollessa.  

Entä sitten kun viranomainen sekoaa.
Miksi tästä aiheesta ei keskustella.

Virkaa tekevät poliisit ovat syyllistyneet lukemattomiin pahoinpitelyihin ja perhesurmiin itse tekijöinä. Useilla poliiseilla on aina ladattu ase kotonaan ja vapaa-ajallakin usein mukanaan, miksi.
Missä hän sitä tarvitsee ? Nyt olisikin kiireesti laadittava asetus, että poliisi saa kantaa asetta vain ja ainoastaan virkatehtävissä. HUOM: Myös henkilökohtaista asettaan. Virka-aseet tulisi säilyttää lukittuina poliisiasemalla ja ne
saisi ainoastaan työvuoron alkaessa kuittausta vastaan ja vuoron päätyttyä, ase olisi palautettava säilöön. Kysehän
on usein automaattiaseista ja taskuaseista, joilla
muuta käyttöä ei juurikaan ole. Aseista, jotka ovat ne vaarallisimmat, kun ja jos asianomainen ”sekoaa”.
Näin turvattaisiin viranomaisten perheet ja ennalta ehkäistäisiin vaaratilanteet, joihin käsitykseni mukaan
( ja ministeriön mukaan) nykyasetuksilla pyritään.
Harraste aseisiin on poliisin kohdalla suhtauduttava samoin, kuin muidenkin kansalaisten. Ovathan poliisit meidän veronmaksajien palvelijoita, jotka saavat palkkansakin
meidän tavallisten kansalaisten maksamista verovaroista.
On nimittäin aika vaarallista, että työssään ja perhesuhteissaan tressaantunut poliisi saa kulkea ympäriinsä ladattu ase kainalossaan. Ryypätä ja riidellä kotona, ladattu ase taskussaan.

Tämän asian haluamme ministeriössä pohdittavaksi.

Lisäksi varsinkin uudet poliisit ovat hyvinkin usein täysin kokemattomia aseen sekä elämän eri
tilanteiden käsittelijöinä, eikä heistä tiedetä juuri mitään. Syyttävällä sormella voidaan esim osoittaa
50 vuotta metsästystä ja ammuntaa harjoittanutta kansalaista. Kuitenkin poliisien joukoista on lähes mahdoton löytää sellaista henkilöä, jolla olisi riittävä ammattitaito ja kokemus, asiaa edes pohtimaan. Kaikki alle 60 vuotiaat, kun ovat poissa laskuista. Varsinkin, elleivät ole koko ikänsä harrastaneet metsästystä taikka kilpa-ammuntaa ja sitä suuri osa poliiseista ei valitettavasti ole. Poliiseilla on
hallussaan valtaisa määrä aseita, joille ei ole mitän käyttöä. On muistettava, että poliisitkin ovat
kuitenkin tavallisia ihmisiä kaikkine oikkuineen ja virheineen.

Vakavaa asiaa

Vanhukset eivät uskalla iltaisin pankkiautomaateille saatikka kadulle ylipäätään. Eivät uskalla avata
oviaan iltaisin edes sukulaisilleen, miksi. Yksinkertaisesti Suomesta on tullut turvaton maa asua. Lait
ja rangaistukset laaditaan rikollisten näkökulmasta, sopiviksi. Toisen omaisuutta ei kunnioiteta.
Poliisin näkökulma on se, että paremmat lukot oviin ja varastoihin jne. Murtovarkaat elävät kukoistuskauttaan. Pienemmille rikospaikoille poliisi ei viitsi edes vaivautua, mies ja naispula, nääs.
Netisssä voi tehdä rikosilmoituksen, hauskaa, ainakin rikollisten näkökulmasta. Tällaiset ihmiset ja
tahot ovat sitten vastuussa turvallisuudestamme. Poliitikot pyörittelevät kauhistuneina päitään silmät ympyriäisinä, vaikka ovat itse tilanteet luoneet. Virheellisesti ja häpeilemättä ylläpidetään kuvaa
hyvinvointi valtiosta. Syyttäminen on aina helppoa, kun on valtaa. Asioiden järkevä ja fiksu
käsitteleminen taas erittäin vaikeaa. Toki on syytä muistaa, ettei syy ole yksin poliisin. Poliiseja on vähennetty ja vähennetään edelleen. Poliisin työstä on poliitikot tehneet turhauttavaa ja raskasta. Kansalaisia suojaavaa motivaatiota on lähes mahdotonta ylläpitää. Rikoksen tehnyt selviää usein pikkusakoilla tai ehdollisella tuomiolla. Ehdollinen tuomio on yhtä tyhjän kanssa. Todellisuudessa se
on vain varoitus rangaistuksesta, mikäli tekijä syyllistyy uudelleen rikokseen. Kansalaisten oikeustajua
tämä murentaa pala palalta. Raiskaajat, pahoinpitelijät, murtovarkaat jne. nauravat partaansa. 

Uusi aselaki, susi jo syntyessään.

Yksi hauskimmista seikoista on se, että virkamiesten ja naisten mielestä ei ole asiallista eikä oikeudenmukaista vaatia aseluvan hakijalta metsästys tai ampumaseuran jäsenyyttä.
Hertti leili....Näin poliisi on tehnyt jo 30 viimeisen vuoden ajan. Aseluvan saantiin on aina
ja PAINOTAN, AINA, vaadittu poliisin puolelta metsästyskortti sekä ampumaseuran jäsenyys.
Eli, asia voidaan rehellisesti sanoa niinkin, että: Poliisi ja viranomaiset ovat kylmästi, häikilemättä ja omankäden valtaa käyttäen, polkeneet kansalaisoikeuksiamme, perustuslaille nauraen yli 30 vuoden
ajan. Sillä lailla, olisi Tarvajärvi sanonut. Niin se vain on. Kun ongelmia ilmenee, ei pohdita niiden
syntyjä, eikä olosuhteita. Kiireesti haetaan sopiva syyllinen ja rustataan uusia asetuksia. Itse asia
haudataan kiireesti toisarvoisiin seikkoihin. Oma pesä kun on pidettävä puhtaana, maksoi mitä maksoi. Korppi ei korpin silmää noki, sanotaan.

Ministeriön ja eduskuntamme suhteen, ei sopivampaa ilmaisua ole helppoa löytää.

 Teksti: Paul Palmu