Deadwood, ”tarunhohtoinen” kultakaupunki

Kultaryntäykset uudella mantereella Amerikassa, kuuluvat tärkeänä
osana Yhdysvaltain historiaan. 250px-deadwood131.jpgRikkaudet, tai mahdollisuus nopeaan rikastumiseen, ovat aina kiehtoneet ihmisten mieliä. Amerikka jo nimenä, houkutti lukuisia maahan muuttajia, kaikkialta maailmasta. Viikinkien avaamaa tietä, purjehti uudelle mantereelle sekalainen joukko ihmisiä. Useiden perheiden unelmat rikkauksista, hautautuivat kuivien tasankojen pölyyn tai lumen alle, jäisten vuorten rinteillä. Yhtä monet menettivät henkensä, päänahkansa kera, intiaanien käsissä. Arizona, Colorado ja Yukon, nuo nimet, monien muiden paikkojen tavoin, jäivät hämäräksi
ja kaukaiseksi unelmaksi. Unelmaksi, joka synnytti
tarinoita, jotka hakevat vertaisiaan. Kuitenkin joku myös onnistui ja saavutti unelmansa. Tämä taas toimi kannustimena uusien yrittäjien keskuudessa. Yukonissa, Chilkoot trail oli tuhansien siirtolaisten tuskaisen matkan pää. Kullankiilto silmissään, moni onneton ampui itsensä.                           
                                                                                                                          
Deawood 1876
Huijarit ja rosvojoukkiot elivät ”hyväuskoisten” siirtolaisten                        
selkänahasta imemästään verestä. Kullan lisänä, hopea ja kupari oli kysyttyä ja jahdattua.

Kullan kiilto

Kultalöydökset ympäri Amerikan, saivat suuria ihmismassoja tunkeutumaan syvälle asumattomiin erämaihin. Kaivoskyliä syntyi, kuin sieniä sateella. Osasta niistä kehittyi kokonaisia kaupunkeja. Ne  kasvoivat kulta, kupari ja hopealöydösten ympärille. Osa ”kaupungeista” eli kiihkeän elämänsä hetkessä loppuun, kuin kuiva ruuti. Osa jäi historiaan pysyvästi. Deadwood oli yksi näistä kaupungeista Tombstonen ohella, joka ei koskaan katoaisi historian kellastuneilta lehdiltä.

Millainen kaupunki Deadwood oli. Hyvä kysymys.

Oikeastaan sitä ei olisi voinut alunperin edes sanoa kaupungiksi. Se oli pienen puron varrelle kasvanut epämääräinen kylä, joka koostui hajalleen sijoitetuista taloröttelöistä. Kuitenkin varsin nopeasti tähän haisevaan telttakylään perustettiin ravintoloita ja kauppoja, lähinnä rikollisten toimesta. Hirsirakennukset antoivat kaupungista aivan uuden ja jylhän kuvan, joka houkutteli paikalle lisää onnenonkijoita. Saluunat ja ”teatterit” olivat pääasiassa ilotaloja, joissa kultahiput päätyivät mainarien risoista taskuista, bordellien omistajien pohjattomiin kassakaappeihin. Tuon ajan kultakaivoksilla harva kykeni hankkimaan omaisuuden, jotta olisi päässyt pois tuolta tuhoon tuomitulta alueelta. Mikäli ei onnistunut tuhlaamaan tai suostunut käyttämään rahojaan bordelleissa, menetti kullankaivaja rahojensa lisäsi usein myös henkensä. Deadwoodissa oli paljon kiinalaisia, kuten kaikissa kaivoskaupungeissa, mutta nämä elivät yleensä suljetussa yhteiskunnassa, omiensa joukossa. Kiinalaiset tekivät töitä kaivoksilla ja
usein miten niitä vaarallisimpia töitä. He pitivät yllä myös pesuloita ja huolehtivat niistä palveluista, joita valkoiset eivät suostuneet tekemään.

Deadwood syntyy

Vuonna 1874  ”paperikenraaliksi”  kutsutun, osavaltioiden sodassa menestyneen George Armstrong Custerin johtama retkikunta koetti suojella Lakota-Sioux heimolle kuulunutta pyhää Black Hills aluetta kullankaivajilta. Sana oli levinnyt, että alueelta oli löytynyt kultaa. ”Juorun” alulle panijaksi epäiltiin hallitusta itseään, eikä syyttä. Sioux intiaanit pitivät aluetta pyhänä, eivätkä varmasti katsoisi aluetta loukanneita valkoisia hyvällä. Pienet sotilasosastot taas eivät kykenisi pitämään kullankiilto silmissään eteenpäin ryntääviä tulokkaita kurissa. Hallitus laski yhteen kaksi plus kaksi. Intiaanit kävisivät kullankaivajien kimppuun ja hallitus saisi oikeuden suojella näitä. Sotilain vahvistetun
retkikunnan läsnäolo oli myös kuin takuu siitä, että alueelta oli löytynyt kultaa.
Deadwood oli vielä pelkkä epämääräinen kasa telttoja, kun ensimmäiset onnenonkijat iskivät hakkunsa kultaan. Tarina alkaa.

Deadwoodin sanotaan perustetun vuonna 1875, kaupunki sijaitsee Etelä-Dakotassa. Tarkempi perustamisvuosi on 1876. Vuonna 1875 kullankaivaja nimeltä John B. Pearson löysi kultaa pohjoisilta Black Hills vuorilta, eräästä kanjonista. Kanjoni tunnettiin nimellä Deadwood Gulch. Nimi juontui kanjoneiden kuolleista puista ja ties mistä. Deadwood kasvoi hetkessä kultalöydöksen siivittämänä pieneksi kyläksi. Kuten kaikkialla, myös Deadwoodissa, kulta houkutteli paikalle myös ”raatokärpäsiä”. Täysin omaatuntoa vailla olevat rikolliset haistoivat kullan hajun jo kaukaa ja alkoivat keräytyä saaliin jaolle. Rikollisia oli joka lähtöön, onnen onkijoista todellisiin ganstereihin. Yleensä kärkkäimmät pääsivät nopeasti hengestään kapakka ja korttitappeluissa, mutta jotkut olivat kaiken sellaisen yläpuolella. Deadwood kehittyi nyt vauhdilla. Kaupunkiin perustettiin hotelleja, bordelleja, rautakauppoja, vuokratalleja jne. Deadwoodiin oli saatu myös eräänlainen kaupunginhallitus, joka palkkasi Seth Bullock nimisen miehen valvomaan lakia. Kaupunkiin oli kuitenkin asettunut jo varsin erikoinen otus, Ellis Albert Swearengenin hahmossa. Albert, lyhyesti ja tuttavien kesken Al, saapui Deadwoodiin vuoden 1876 toukokuussa. Iowasta kotoisin oleva Swearengen oli tuolloin 36 vuotias. Mukanaan hänellä oli vaimonsa Nettie, raaka luonteensa ja loistava liikemies vaisto. Al oli viihtynyt kotonaan aikuisikään asti, toisin, kuin useimmat nuoret miehet. Nettie jätti hänet lyhyen yhdessäolon jälkeen, syyttäen häntä useista pahoinpitelyistä. Al otti lyhyessä ajassa Deadwoodin hallintaansa. Hän ystävystyi kiinalaisten kanssa ja käytti näitä ”liiketoimissaan”. Swearengen perusti Gem Theather nimisen bordellin, joka oli hänen toimintansa keskipiste. Bordellin toiminta oli Deadwoodissa erittäin kannattavaa ja Gem saattoi takoa yhdessä yössä yli 10000 dollaria, joka vastaisi nykypäivään sijoitettuna lähes kolmeasataa tuhatta. Swearengen haki jatkuvasti nuoria naisia ympäri maakuntia. Hän houkutteli näitä kaupunkiin mahdollisuuksilla suuriin tuloihin. Todellisuudessa rahat
menivät hänen omiin taskuihinsa. Naiset alistettiin tehtäviinsä nopeasti, raakaa väkivaltaa käyttäen. Se joka uskalsi uhmata Swearengenin valtaa, katosi jälkiä jättämättä. Swearengen oli tappaja, mutta vielä parempi poliitikko. Todisteena tästä on se, että hän pystyi hyvään yhteistyöhön myös kaupungin sheriffi Seth Bullockin kanssa. Bullock hyötyi itsekin jonkin verran Swearengenin toimista ja katsoi monia tämän toimia läpi sormiensa. Gem paloi syyskuun 26 päivänä vuonna 1879 useiden talojen mukana suuressa tulipalossa. Upporikas Swearengen rakensi kuitenkin bordellin ennalleen ja entistä ehommaksi. Al oli Nettien jälkeen vielä kahdesti naimisissa, mutta molemmat liitot päättyivät jo ensimmäisenä vuotenaan. Gem paloi uudelleen vuoden 1899 tulipalossa. Samaisena vuonna Al avioitui Odelia Turgeonin kanssa. Hiukan tämän jälkeen Swearengen katosi Deadwoodista. Kaupunki oli jo niin järjestäytynyt, ettei
Swearengenin tapa ”hoitaa”asioita enää tullut kysymykseen. Marraskuussa, sen 15 päivänä, vuonna 1904, Swearengen löydettiin kuolleena eräältä Denverin sivukadulta
pää murskana.

                                                                                    Seth Bullock220px-seth_bullock1.gif

Seth Bullock syntyi Kanadan Ontariossa, Amherstburgisssa, nykyisen Windsorin kunnassa 23 heinäkuuta vuonna 1849
ja kuoli Deadwoodissa, South Dakotan provinssissa
syyskuun 23 päivänä, vuonna 1919. Seth oli vaikea lapsi ja koetteli isänsä Georgen ja äitinsä Anna Findley Bullockin hermoja. Isä, entinen brittiarmeijan upseeri, samoin kuin skottisyntyinen äiti Anna olivat tiukkaan kuriin ja
järjestykseen uskovia vanhempia. Seth asettui poikkiteloin jokaisen määräyksen kanssa ja sai tuntea sen
takamuksissaan. Uppiniskainen Seth koetti paeta kotoaan ensimmäisen kerran jo 13-vuotiaana, huonolla menestyksellä. Vasta 16-vuotiaana hän onnistui ja asui muutaman vuoden vanhemman sisarensa luona Montanassa. Seth palasi vielä kerran kotiinsa, kunnes vuonna 1867 muutti Montanan Helenaan. Seth sai juoksupojan töitä alueen
senaatista ja opiskeli lakia. Vuonna 1871 hänet valittiin senaattiin, jossa hän työskenteli alueen hyväksi muutaman vuoden ja oli osallisena mm. Yeollowstonen kansallispuiston perustamisessa. Vuonna 1873 Bullock valittiin Lewis ja Clark piirikunnan sheriffiksi Montanaan. Bullock oli sheriffinä mies paikallaan. Vähäsanainen ja tehokas. Huonona puolenaan täydellinen huumorintajuttomuus. Sheriffinä hän tappoi ensimmäisen kerran. Uhrina oli hevosvaras nimeltään Clell Watson. Bullock oli pidättänyt Watsonin pienen ammuskelun jälkeen ja tämä määrättiin hirtettäväksi. Hirttohetkellä kuitenkin kuolemanrangaistusta vastustavat tahot rynnistivät paikalle ja pelästyttivät pyövelin pakoon. Bullock kiipesi hirttolavalle ja veti vivusta, lähettäen hevosvarkaan autuaammille metsästysmaille. Haulikko kädessään Bullock ajoi väkijoukon tiehensä. Tämä oli alkua maineelle, joka kiiri miehen edelle. Bullock kuitenkin väsyi sheriffin toimeensa ja avasi rautakaupan hyvän ystävänsä Sol Starin kanssa. Elokuussa, vuonna 1876 kaksikko kuuli kultakaupunki Deadwoodista ja siellä avautuvista mahdollisuuksista. Miehet lastasivat vankkurinsa ja suuntasivat kohti Deadwoodia. Al Swearengeniltä he ostivat tontin ”pääkadun” alkupäästä, johon sijoittivat telttansa. Yrityksen viralliseksi nimeksi tuli ”Office of Star and Bullock, Auctioneers and komissio Merchants”.

Deadwood eli ja sykki 24 – tuntia vuorokaudessa ilman lakia ja                Deadwood 1890 250px-deadwood_birdseye_circa_1890s1.jpg
järjestystä. Elokuun toisena päivänä, varhain alkuillasta kaupungissa majaileva revolverimies Wild Bill Hickok astui sisään kantabaariinsa pelaamaan pokeria. Hickok istui aina kasvot saliin päin, mutta nyt hänen paikallaan istui jo mies ja Hickok istui ilmeenkään värähtämättä vapaaseen tuoliin, selkä saliin päin. Jonkin tunnin kuluttua paikallinen pummi ja öykkäri Jack McCall astui sisään saluunaan. McCall käveli aivan Hickokin selän taa ja ampui tätä kylmän rauhallisesti takaraivoon. Hickok kuoli saluunan, viinan kyllästämille sahajauhoille. Ampuminen sai suurta julkisuutta kaikkialla. McCall saatiin pian kiinni ja erikoisten vaiheiden jälkeen hirtettiin. Hickokin kylmäverinen murha sai kaupungin vaikuttajat heräämään. Deadwoodiin tarvittiin laki ja oikeus.
Myös kaupungin liittämistä joko Montanaan tai Etelä-Dakotaan harkittiin ja se osaltaan vaati kaupungin saattamista lain ja järjestyksen piiriin. Entinen sheriffi Seth Bullock oli luonteva valinta kaupungin sheriffiksi. Jostain kumman syystä Bullock otti viran vastaan ja alkoi tehdä määrätietoisesti työtä kaupungin hyväksi. Bullock ehdotti ja avusti henkilökohtaisesti useissa kaupunkia sivistävissä projekteissa. Hän tuli myös hyvin toimeen Swearengenin kanssa ja katsoi joitakin tämän toimia läpi sormiensa. Avointa sotaa hän ei halunnut miehen kanssa. Bullock käännytti niinkin kuuluisan miehen, kuin Wyatt Earp kaupungistaan, tämän ilmestyessä Deadwoodiin tarjoamaan palveluksiaan. Saatuaan kaupunkiin jonkinlaisen järjestyksen, Bullock haetutti luokseen vaimonsa Martha Eccles Bullockin ja tyttärensä Margaretin. Bullockit saivat vielä kaksi lasta, tytön Firenzen ja pojan, Stanleyn. Bullockin ja Starin rautakauppa menstyi hyvin ja muutaman vuoden kuluttua he ostivat kahden joen, Belle Fourche River ja Red Water Creek yhtymäkohdassa sijainneen farmin. Ranchi sai nimekseen S&B Ranch Company. Maatila keskittyi mm. sinimailasen viljelyyn ja sen kehittämiseen.

Buloock tapasi muutamia vuosia myöhemmin Theodore Rooseveltin ja miehistä tuli ikiaikaiset ystävät. Roosevelt arvosti suuresti Bullockia ja kutsui tätä todelliseksi uudisasukkaaksi. Vuonna 1890 valmistui rautatie alueelle, Bullockin ja Starin suurella myötävaikutuksella. Miesten rautakauppa paloi suuressa palossa vuonna 1894. Bullock ja Star olivatkin saaneet tarpeekseen rautakaupasta ja rakensivat Deadwoodiin ensimmäisen 63-huonetta käsittävän luxushotellin, joka toimii hotellina tänäkin päivänä. Bullock liittyi Rooseveltin Troopers ( Rough Riders ) joukkoihinYhdysvaltain ja Espanjan välisen sodan syttyessä vuonna 1898. Sota päättyi Yhdysvaltojen voittoon ja antoi voittajille Espanjan siirtomaat Karibialla ja Tyynellämerellä. Yhdysvallat menetti sodassa luoteihin kaatuneina 379 sotilasta ja erilaisiin sairauksiin menehtyneinä reilut viisituhatta miestä. Kuuba itsenäistyi vuonna 1902 tämän sodan seurauksena. Bullock toimi kouluttajana eikä osallistunut varsinaisiin taisteluihin. Hän saavutti kuitenkin kapteenin arvon. Sodan jälkeen Roosevelt nimitti Bullockin valvojaksi Black Hills reservaattiin. Vuonna 1905 Rooseveltin ollessa jo presidentti, Bullock nimettiin US Marshaliksi Etelä-Dakotan osavaltioon. Tämä virka kesti peräti yhdeksän vuotta.

Presidentin vaaleissa vuonna 1912 Roosevelt sai 4,1 miljoonaa ääntä ja hävisi Woodrow Wilsonille, jonka äänisaalis oli 6,3 miljoonaa ääntä. Wislonin voiton varmisti se, että republikaanien äänet olivat jakautuneet Rooseveltin ja toisen republikaani ehdokkaan Taftin kesken. Roosevelt ei tullut toimeen Wilsonin kanssa eikä jakanut tämän ajatuksia maailmansodassa tarvittavista joukoista.  Vuonna 1917 Roosevelt pyysi Bullockin yhdeksi 17 muun upseerin kanssa perustamaan vapaaehtoista jalkaväkidivisioonaa vapaaehtoisista ensimmäiseen maailmansotaan Ranskaan. Presidentti Wilson kuitenkin kaatoi tämän hankkeen. Roosevelt haki taukoa kaikesta ja matkusti safarille Afrikkaan reiluksi vuodeksi. Roosevelt kuoli vuonna 1919 tammikuun kuudentena päivänä Oyster Bayssa 60-vuotiaana. Bulolock oli vielä järjestämässä muistomerkkiä arvostamalleen miehelle, vaikka hänen oma terveytensäkin horjui jo pahasti. Samana vuonna 1919, 23 päivänä syyskuuta, Seth Bullock kuoli kotonaan Deadwoodissa paksunsuolen syöpään.

Deadwood rauhoittui vähin erin. Vuonna 1876 kaupungin polvilleen iskenyt isorokko, kehitti omalta osaltaan, niin taloutta, kuin terveydenhuoltoakin. Kiinalaiset olivat olleet suuri vaikuttaja kaupungin kehityksessä. Vuonna 1876 Deadwoodiin saapunut Wong Fee Lee johti rautaisella kädellään kiinalaisia
ja näiden asuttamaa kaupungin osaa. Lee oli merkittävä mies ja yhteisönsä johtaja aina kuolemaansa, vuoteen 1921 asti. Deadwood kärsi useista toinen toistaan pahemmista tulipaloista. Vuonna 1959 tulipalo
oli lähellä hävittää koko kaupungin. Oikeastaan tästä tulipalosta alkoi kaupungin varsinainen alamäki.
Kun kieltolaki Yhdysvalloissa saatiin kumottua 1935 alkoi uhkapeli jälleen kukoistamaan myös Deadwoodissa. Elämä jatkoi menoaan normaaleissa uomissa aina vuoteen 1947, jolloi uhkapelit jälleen kiellettiin. Prostituutio kukoisti vielä 1950-luvun puolelle saakka. Vuonna 1961 Deadwood sai kansallisesti tärkeän leiman historiallisesti arvokkaana kaupunkina, mutta edes se ei auttanut hillitsemään taantumista.
Vuonna 1986 paikalliset yrittäjät Deadwoodissa koettivat jälleen saada peliluolat auki. Marraskuussa 1989 pelikasinoiden omistajat saivat viimein voittonsa. Deadwood sai erikoisen lainsäädännän avulla pitää peliluolia, jotka olivat tuolloin laillistettuja ainoastaan Nevadassa ja Atlantic Cityssä. Uusi laki antoi hiukan ravintoa nääntyvälle kaupungille ja ainakin sai aikaan sen, että Deadwood jäi pysyvästi Yhdysvaltain kartalle.

Ps. Deadwoodin värikäs historia monine merkkihenkilöineen vaatisi täysin oman kirjan. Pahoittelen, että olen joutunut sitomaan sen näin vähäiseen pakettiin. Deadwood kasvoi muutamassa vuodessa yli 5000
asukkaan elämää sykkiväksi kaupungiksi. Tänä päivänä asukkaita on noin 1300. Deadwoodin kaduilla voi kuitenkin yhä aistia tuulahduksen sen väkivaltaisesta menneisyydestä. 

Paul Palmu