Karhujahdissa osa1

Hiljaisuus sattuu korviin. Tämän tästä ”Chipmunkin”, pienen viiruselkäisen oravan säkätys karistaa silmiisi hiipineen unen. Jostain kajahtaa kuikan äänekäs rääkäisy. Hanhet ilmoittavat jo kaukaa saapumisensa ja pian parvi lentääkin ylitsesi kovin siiveniskuin. Hiljaisuuden katkaisee suden valittava joiku, johon useampi yksilö vastaa. Johtava naaras kutsuu laumaansa öiseen jahtiin. Puiden alle syntyy varjoja, jokin liikkuu pimeässä. Oksa katkeaa ja läimähdys puun runkoon kertoo karhun olevan liikkeellä.
Istut yksin tiheässä kuusikossa ja kuvittelet kiiluvia silmiä ympärillesi. Jospa karhu tuleekin takaa, eikä sitä polkua jonka opas sinulle näytti. Se osaa hiipiä lähellesi ja sinä olet maassa. Puskaassa, sen reviirillä. Otteesi kivääristä tiukkenee ja silmäsi koettavat eroittaa karhua puiden varjoista. Suden ulvonta saa niskarvasi pystyyn ja risahdukset metsästä kuuluvat yhä selvemin. Susia saattaa olla laumassa jopa 40 yksilöä. Suurimmat täältä ammutut sudet ovat painaneet yli 80 kiloa. Yhtäkkiä karhu on edessäsi. Se ilmestyi haaskalle kuin kummitus. Suuri köriläs ja katsoo suoraan sinuun. Etäisyyttä ei ole kahtakymmentä metriä, pakoon ei pääsisi jos se nyt hyökkäisi....
Karhujahti on yhä ja tulee aina olemaan parasta mitä mies voi tehdä housut jalassa ( Teppo Hämäläisen sanoin) ja varsinkin Kanadassa. Omasta mielestäni karhujahti Kanadassa on se ainoa oikea tapa metsästää metsien kuningasta. Eli, ollaan maassa, hyvin lähellä syöttiä. Ampuma matkaa noin 20 – 30 metriä. Kun karhu on edessäsi, tiedät ettei pakomahdollisuutta ole, sinun on osuttava ja osuttava hyvin. Mustakarhu pyrkii ensisijaisesti pakoon, toisin kuin Grizzly. Kuitenkin aina karhun ollessa kyseessä ei takuita sen käyttäytymisestä voida antaa. Toki karhua voi ampua kaukaakin ja halutessasi saat toki istua puussa lavalla. Tietty on hyvä muistaa, että mustakarhu on erinomainen kiipeilijä ja nousee puuhun yhdessä hujauksessa. Kuitenkin yksin tiheässä puskassa, todella lähellä syöttiä ja maassa karhun tasalla, on se ainut oikea jahtimuoto. Yksikin liike ja karhu on mennyt. Karhulle tärkein aisti on haju, sitten kuulo ja viimeeksi näkö. Karhu ei näe juuri mitään, mutta sen hajuaisti on paljon koiraa tarkempi ja kuulo erinomainen. Vaatteissa on huomioitava kahina ja hajut. Kun olet vajaan 20 askeleen päässä vapaana olevasta, erittäin vaarallisesta villieläimestä, on pieninkin virhe liikaa.
Olen tavannut paljon metsästäjiä, jotka eivät yksinkertaisesti suostu jäämään maahan karhun ulottuville. Se on OK ja lavoja taikka kukkuloita riittää. Yhtä monet haluavat nimenomaan jäädä maahan. He haluavat tuntea sen mielettömän tunteen, kun karhu liikkuu lähellä ja olet maassa sen ulottuvilla. Mustakarhu pyrkii lähestulkoon aina pakoon, myös kun sitä ammutaan. Vasta kun se ajetaan nurkkaan, sen käytös muuttuu. Pimeässä jäljitys on erittäin vaarallista ja siitä saimme jälleen kerran mieleen painuvan todisteen. Palaamme asiaan myöhemmin tässä artikkelissa.
Tällä kertaa jahdit sujuivat erinomaisesti, kiitos siitä kuuluu luonnollisesti ammattitaitoisille metsästäjille.

Lähdetäänpä karhujahtiin.

Tänä vuonna metsästäjiä oli neljä eri ryhmää ja ensimmäiset saapuivat Toronton kentälle 14.8. 2006  Matti, Jouko ja Juha olivat pikavisiitillä ja jahtiaikaa heillä olisi ainoastaan kolme päivää. Se oli toivottoman vähän, mutta tulisimme tekemään parhaamme.  Ajomatka Torontosta Onaping järvelle otti seitsemän tuntia pysähdyksineen, mutta sujui yllättävän hyvin. Onaping Lodgelle saavuimme varhaisaamusta, eikä unta tarvinnut odotella. Miehillä oli erittäin tiukka aikataulu joten jahtiin lähdettiin heti seuraavana päivänä. Juha oli lentänyt Kanadaan suoraan Bankogista ja laukku oli jäänyt sille tielle. Koko aikana laukkua ei näkynyt useista soitoistamme huolimatta. Onneksi nämä kaverit olivat ammattilaisia, eivätkä jättäneet mitään sattuman varaan joten jahtiin päästiin laukusta huolimatta. Myös Matin laukuista toinen oli jäänyt matkan varrelle, mutta saapui kuin saapuikin pari päivää myöhässä.

Ensimmäinen jahtipäivä, Juha näkee karhun

Matti pääsi istumaan lavalle. Kyttipaikka sijaitsi lähellä tietä suon laidassa ja yksi niistä paikoista, joista on ammuttu useita karhuja ja aina on uusi tyrkyllä. Jouko piiloutui maahan matalalle kalliolle, melko lähelle syöttiä. Juhan passi oli pienellä kallion kukkulalla, jonka takana mies piileksi. Syötti oli miehestä parinkymmenen metrin päässä ja näkyvyys melko hyvä. Karhu oli tullut oikealta, ja jo kaukaa Juhan näköpiiriin. Juha makasi vatsallaan kalliolla tyynen rauhallisena ja seurasi karhun lähestymistä. Kun karhu oli miltei syötillä nosti mies valmiin aseensa ja otti karhun ristikkoon. Vielä vähän, Juha ajatteli mielessään ja sormi koukistui liipasimella. Yhtäkkiä karhu pyörähti ympäri ja katosi salamana pensaikkoon. Juha jäi katsomaan syöttiä kiikarin lävitse äimän käkenä. Mikä ihme sille tuli. Juha oli varma, ettei karhu ollut havainnut häntä. Samassa Juha huomasi sivusilmällään toisen, valtavan suuren karhun pensaikossa. Nuorempi oli lähtenyt sitä pakoon ja syystä. Suuret karhut tappavat nuoremmat, mikäli onnistuvat saamaan ne kiinni. Perhana, pääsi huulilta. Suuri uros katosi myös pensaikkoon, eikä tullut takaisin. Kaipa se lähti antamaan huutia nuoremmalle. Muita havaintoja ei sinä iltana tehty.

”Citykarhut” 

Usein kuulee puhuttavan Kanadan citykarhuista ja yhtä usein puheet ovat lähtöisin kateellisilta tahi tietämättömiltä kavereilta. Onaping järveä ympäröivä alue on todellista erämaata, jossa metsäautotiet jatkuvat loputtomiin. Lähimpään kauppaan on 135 kilometriä edestakaisin, joten jos tupakat unohtuvat, niin sitten ne unohtuvat. Tältä alueelta haemme joka vuosi ennätyskarhuja. Onaping järven alueelta ammuttiin muutama vuosi sitten mustakarhu joka painoi 350 kiloa. Se on suurimpia koskaan Ontariossa mitattuja mustakarhuja. Mustakarhu on Grizzlyä ja eurooppalaista serkkuaan huomattavasti kevytrakenteisempi, joten 350 kiloinen mustakarhu on valtava köriläs ja vastaa kooltaan hyvinkin puolta suurempaa harmaakarhua. Mustakarhun sanotaan olevan myös huomattavasti serkkujaan rauhallisempi, mene ja tiedä. Viime vuonna mustakarhu tappoi kaksi ihmistä. Toinen oli pyöräilijä, jonka kimppuun mustakarhu hyökkäsi pensaikosta ilman syytä. Kuluvana vuonna mustakarhu hyökkäsi ratsastajan päälle Timminsissä ja tappoi hevosen, ratsastaja pääsi pakenemaan. Karhu on aina arvaamaton, kuten kaikki suurriista ja näissä erämaissa se on villi ja vapaa. Karhu on sinua huomattavasti nopeampi ja vahvempi, siksi siihen tulee suhtautua aina kunnioittavasti.

Toinen jahtipäivä

Jouko näkee karhun, mutta ei pääse ampumaan. Ammattilaisen tavoin mies ei ammu, koska ei voisi olla varma hyvästä osumasta. Matilla on kuulohavainto, muutoin ilta kuluu passipaikalla oravien mekastusta seuraten. Onaping järven alue on leveysastetta ajatellen Etelä - Ranskan korkeudella ja pimeä tulee nopeasti ja yllättäen, myös kesällä. Kun alueella on useampia metsästäjiä, joutuvat viimeiset odottamaan kyytiä hyvinkin myöhään ja istumaan yksin pimeässä susien joikua kuunnellen. Minnekään ei voi lähteä, koska välimatkat ovat huimaavia, eikä yksin kannatakaan lähteä seikkailemaan. Hakijat tulevat kyllä ennemmin taikka myöhemmin.

Kolmas jahtipäivä:

Juha Ampuu karhun

Miesten todella tiukan aikataulun johdosta päätämme kokeilla ”onneamme” lähempänä asutuksia. Vaihdamme aluetta ja suuntaamme hiukan ”etelämmäs”, Mecaclubin farmille ja sitä ympäröiville alueille. Penache järvi on aivan lähellä farmiamme ja halki farmin alueiden kulkee eläinten perinteinen kulkureitti järvialueelle. Täällä karhutiheys on suurempi ja eläinten reviirit suppeammat, mutta haittatekijöinä ovat taas retkeilijät ja muut kulkijat, jotka saattavat  pilata jahdin. Vitsailin Juhalle ensimmäisen päivän jälkeen, että nyt karhu on valmiiksi tähdätty, ei tarvitse kuin ampua. Karhu tuleekin Juhan passipaikalle, yllättäen kuin aave. Passipaikka sijaitsee tiheikössä, eikä näköalaa ole kuin nimeksi. Laukaus on erinomainen ja karhu putoaa niille sijoilleen. Matti jäi farmin maille ja paikkaan jossa on oikea kyttäyskoju. Paikalla käy useampia karhuja. Matti kertoi, että heti kun olin laittanut syötit ja lähtenyt kuului läheisestä pensaikosta ensimmäinen örähdys, ehkä viisi minuuttia lähtöni jälkeen. Toinen ääni kuului heti perään päinvastaisesta suunnasta, eli karhuja oli ainakin kaksi. Matti oli kuunnellut niiden liikkeitä koko illan, mutta näkösälle ne eivät syystä tai toisesta tulleet. Myös Joukolla oli jälleen kuulohavainto, mutta tähtäimeensä ei mies karhua saanut. Kolme jahtipäivää on aivan liian vähän ja huono ilma saattaa pilata koko jahdin. Ongelmana on myös on se, että tuoksusi ja hajusi ovat uusia karhulle ja ottaa usein muutamia päiviä ennen kuin karhu uskaltautuu syötille. Kuitenkin havaintoja oli jatkuvasti ja Juha näki karhut kahteen otteeseen samoin Jouko. Kaadettu karhu kruunasi kuitenkin tämän ”tynkäjahdin”. Kaadettu karhu oli n. 150 kiloinen uros, komea karhu kaikin puolin todella upeine kiiltävän mustine turkkineen. Miehet lupasivat palata ensi vuonna uudelleen paremman ajan kanssa, sen verran jäi hampaan koloon karhujen kanssa. Hieno jahti kaiken kaikkiaan ja jätti kasvavan nälän mahanpohjaan.

Teksti: Paul Palmu