Metsästävät naisemme

Nykyisin naisten määrä metsästäjien keskuudessa kasvaa kasvamistaan ja se on hieno asia. Tänä päivänä meidän ei juurikaan tarvitse ns. sivistysmaissa, metsästää ravinnoksemme. Metsästyksestä onkin tullut harrastus monien muiden lajien joukossa. Ja juuri harrastuksena metsästys onkin parhaimmillaan. Saalis ei enää näyttele pääosaa, vaan muut seikat ovat nousseet niitä merkittävämmäksi. Metsästys on ulkoilua ja vaellusta parhaimmillaan. Uudet ystävät, paikat ja jännittävät kokemukset sen parasta antia.

Olen seurannut naisten esiinmarssia erätoiminnassa viimeiset 25 vuotta ja voin rehellisesti sanoa, että hyvillä mielin. Nainen metsästäjänä on huolellinen, kärsivällinen, tunnollinen ja nöyrä. Nämä ominaisuudet tekevät naisista erinomaisia metsästäjiä. Olen opastanut useita naismetsästäjiä ja eri extreme lajien harrastajia. Naisten vahvin puoli on juuri tuo nöyrä asenne, enkä toki tarkoita nöyristelyä. Asenne auttaa naista kuuntelemaan ohjeita ja toimimaan oikein. Valitettavan monille meistä miehistä, ohjeiden tai neuvojen kuunteleminen on vaikeaa. Niiden toteuttaminen vielä vaikeampaa. Varsinkin silloin, kun kysymyksessä ovat olleet paljon metsästäneet ja harrastaneet miehet. Naiset kestävät myös pettymyksiä miehiä paremmin. Ampujina pidän molempia sukupuolia tasavertaisina.

Kansainväliseen erätoimintaan naiset alkoivat osallistua tosimielessä 1990 luvulla. Aiemmin laji oli ollut lähestulkoon täysin miesten vallassa. 2000 – luvulla olen törmännyt yhä useammin perheisiin. Erä ja luontoharrastuksista onkin tulossa yhä enemmässä määrin koko perheen mieluisa harrastus.

Mies haluaa voittaa, nainen selviytyä

Karhujahti on naisille erityisen haastavaa, kuten lähes kaikkien suurpetojen. Juuri samasta syystä karhujahti myös antaa naiselle enemmän. Jännitys ja kamppailu suurpetoa vastaan on todellinen elämys. Naiselle kysymys on selviytymisestä ja miehelle voittamisesta. Olenkin kuullut naisten sanovan: jos olisin kyennyt liikkumaan, olisin juossut täysillä karkuun. Ajatukseen on helppoa samaistua. Karhujahdeissa olet täysin yksin, ellet sitten halua opasta vierellesi. Ystäväsi ovat kilometrien päässä, eikä avunsaantiin ole juurikaan mahdollisuuksia. Tilanne on hoidettava omin avuin. Se luo väkisinkin painetta. Osunko hyvin, mitä jos se haavoittuu ja hyökkää....Kuitenkin, kun tilanne on päällä, kaikki muu unohtuu. Silloin kysymys on elämästä ja kuolemasta. Naisesta tulee saalistaja ja siinä hän on hyvä. Biisoneita johtavat naaraat, susilaumaa johtaa naaras, narttukoira on usein miten urosta parempi metsäkoirana jne. Nainen haluaa onnistua ja saada saaliinsa. Mies haluaa kilpailla ja voittaa. Niin se on aina ollut.

Karhujahti on naiselle mahtava elämys. Varsinkin, kun se tehdään kanadalaiseen tyyliin. Maapassista, läheltä ja yksin. Karhu, äänettömästi liikkuva voimanpesä, metsänkuningas. Nopea, älykäs, varovainen ja vaarallinen. Vastustaja, jota pitää ja kannattaa kunnioittaa.
Älä tuijota sitä, se tuntee katseesi. Olet tunkeutunut sen reviirille. Se vaistoaa sinut. Yhtäkkiä se ilmestyy eteesi, kuin tyhjästä. Muutama risahdus ja se on edessäsi, muutaman kymmenen metrin päässä ja katsoo sinuun. Älä liiku tuumaakaan.  Ase on tarkkuutettu, patruunat valittu huolella. Rauhoitu, se kuulee sydämenlyöntisi tai haistaa pelkosi. Nosta ase varovasti, sillä hetkellä kun se katsoo toisaalle. Älä nykäise liipaisimesta vaan purista rauhallisesti. Älä hermostu....

Karhu pelottaa jo valtaisalla massiivisuudellaan. Kuitenkin suurikin eläin ”tottelee” luotia. Hyvä osuma takaa saaliin. Karhu on sitkeä ja erittäin voimakas. Huonosta osumasta, karhu pakenee sille tielleen, eikä sitä etsinnöistä huolimatta löydy. Tämä harmittaa kaikista eniten. Komea eläin todennäköisesti kuolee yksinäisen kuoleman jossakin ojassa, lähteessä, rantahetteikössä tai kaatuneen puun juurakon suojassa, sääli. Juuri tästä syystä on osuman oltava täydellinen. Karhua pääsee hyvin harvoin ampumaan toistamiseen, eli ”paikkaamaan”. On keskityttävä täysin ensimmäiseen laukaukseen. Jousella metsästävät ymmärtävät ja ovat sisäistäneet asian täydellisesti. Jousella ei ole mitään mahdollisuutta ampua toistamiseen. Juuri tämä seikka erottaa jousimetsästäjän kiväärillä metsästävästä. Asemies luottaa rekyyliin ja raskaaseen luotiin. Jousimetsästäjä vain ja ainoastaan, hyvään osumaan. Jousimetsästäjien jäljiltä ei haavakoita yleensä tarvitse metsistä hakea. Jousi on naiselle vielä asettakin haastavampi. Nainen ei jaksa käsitellä todella voimakkaita jousia, joten hyvän osuman merkitys kasvaa entisestään.

Amerikan mantereella varsijouset hyväksytään ”metsästysaseiksi” vaikkei niillä ruutiaseen statusta olekaan. Varsijousi on tarkka ja helpompi käsitellä. Naiset suosivat erityisesti pienriistan ja lintujen metsästystä. Varsinkin pyiden metsästys on amerikoissa todella suosittua. Aseena kevyet haulikot.

Naisten yhä kasvava kiinnostus erä – ja metsästystoimintaan onkin todella hienoa ja tervetullutta.

Nainen kun on metsästäjänä täysin miehen veroinen.

Teksti ja kuvat: Paul Palmu