Mies ja tähti Wyatt Earp

Wyatt Berry Stapp Earp syntyi maaliskuun 19 päivänä vuonna 1848 Monmouthin kaupungissa, Warren Countyssa ja kuoli tammikuun 13 päivänä, vuonna 1929 kotiinsa, Los Angelesissa. Wyatt kuoli vaimonsa vierellään. Josephine oli luvannut heidän tavatessaan Tomstonessa, ettei koskaan väistyisi miehensä viereltä. Josephine piti lupauksensa. Yhtenä kuolinsyynä on esitetty olleen eturauhassyöpä. Wyatt oli kuollessaan 80-vuotias. Wyatin elämä oli valmiiksi kirjoitettu, vaikka hän useaan otteeseen koetti muuttaa kohtaloaan. Hänen kohdalleen oli määrätty polku, joka tekisi hänestä kuolemattoman legendan. Wyatt Earp oli aina kiistelty persoona ja varsinkin kuolemansa jälkeen. Useat aikansa kirjailijat kirjoittivat hänestä elämänkertoja, jotka lähestulkoon kaikki sisälsivät enemmän ja vähemmän tekaistuja tarinoita.
Wyatt Earp oli kuitenkin jotain suurta ja siksi syvennymme hänen tarinaansa hiukan tarkemmin
                                                        .

Koti ja perhe                     

Nicholas Earp oli huumorintajuton, ankara, mutta rakastava isä. Isä Earp ei koskaan väsynyt hokemaan lapsilleen, että perhe ja suku meni kaiken muun edelle ja oli kaikista tärkein elämän varrella. Äiti (osalle lapsista äitipuoli) Virginia ( os. Cooksey) oli lempeä ja rakastava, joka ei koskaan asettanut miehensä sanoja kyseenalaisiksi. Nicholas Earpia on joissain kirjoituksissa sanottu tuurijuopoksi, mistä ei ole kuitenkaan todellista näyttöä. Nicholas toimi paljon lain piirissä, mm, rauhantuomarina. Wyatt oli Nicholaksen ja Virginian kolmas poika. Hänellä oli kaksi vanhempaa veljeä, James ja Virgil, jotka olivat syntyneet Kentuckyssä sekä Newton, isän ensimmäisestä avioliitosta. Nuoremmat veljet, Morgan ja Warren, olivat syntyneet Iowassa. Earpien perheeseen kuului myös kolme tytärtä. Isän ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Mariah Ann sekä Virginia ja nuorin, vuonna 1861 syntynyt Adelia. Mariah kuoli kuumeeseen jo kymmenen vuotiaana. Earpien perhe oli sen aikaisen näkemyksen mukaan normaali perhe. Pojat rasavillejä, mutta isää ja äitiä kunnioittavia. Tyttäret siveitä ja hiljaisia. Wyatin nuoruus oli kuin kenen tahansa pojan koltiaisen. Vanhemmat veljet pitivät huolta siitä, että hän oppi puolustautumaan ja käyttämään nyrkkejään. Samana vuonna 1861, kun nuorin tytär Adelia syntyi, liittyivät Newton, James ja Virgil unionin armeijaan, taistellakseen osavaltioiden (sisällis) sodassa. Elettiin marraskuuta ja sen 11 päivää. Wyatt oli vasta 13-vuotias ja katkeroitui syvästi, kun ei päässyt veljiensä matkaan. Wyatin oli jäätävä auttamaan isäänsä tilan hoidossa ja eritoten maissinkeräämisessä, nuorimpien veljestensä kanssa. Isä ei olisi yksin selvinnyt reilun kolmenkymmenen hehtaarin maissiviljelmistä. Wyatt koetti karata useaan otteeseen, värväytyäkseen armeijaan, mutta isä löysi hänet joka kerta ja palautti takaisin kotiin. James haavoittui vakavasti taistelussa lähellä Fredericktownia, Missourissa ja palasi kotiin kesällä 1863. Hän toipui haavoistaan, mutta ei palannut enää rintamalle. Newton ja Virgil osallistuivat vielä useisiin taisteluihin, kunnes pääsivät takaisin perheensä pariin. Sota päättyi pohjoisvaltioiden, eli. unionin voittoon vuonna 1865.

Kasvun aika

Wyatt oli tarmokas nuori mies, joka halusi mukaan kaikkeen. Hän haaveili lännestä ja intiaaneista. Wyatt oli jo aikuinen mies ja sai helposti töitä. Kevään koittaessa vuonna 1866 hän pääsi vankkurikuskiksi ajmaan rahtia Chris Taylor nimiselle liikemiehelle. Hänen reiteilleen osui sellaisia kaupunkeja, kuin San Bernardino, Las Vegas ja Salt Lake City. Keväällä 1868 Wyatt sai pestin Charles Chrismanilta. Työhön kuului ajaa rakennustarvikkeita Union Pasific rautateille. Rautateiden rakennustyömailla Wyatt törmäsi moniin eri kansallisuuksiin ja koviin miehiin. Työ rautateillä oli raskasta ja huvit sen mukaiset. Olut, korttipelit, wisky ja naiset pitivät huolen työmiesten palkkarahoista. Täällä Wyatt oppi pelaamaan ja huomasi rakastavansa kortteja. Wyatt ei ollut rähinöitsijä, päinvastoin, erittäin rauhallinen. Hänestä tuli suosittu tuomari nyrkkeilyotteluihin ja muihin kilpailuihin.

Kohtalon kirjoittamaa

Vuonna 1868 Earpien perhe muutti Missourin Lamariin ja Wyatt palasi perheen pariin seuraavana vuonna. Isä Nicholas oli valittu kaupungin poliisiksi. Nicholas kuitenkin luopui virastaan jo vuoden kuluttua marraskuun 17 päivänä, tultuaan valituksi rauhantuomariksi. Wyatt sai isän avustuksella poliisin paikan ja ryhtyi lukemaan lakia. Vuoden 1869 lopulla Wyatt törmäsi tyttöön, joka vei häneltä jalat alta. Urilla Sutherland, hotelliyrittäjien William ja Permelia Sutherlandin tytär oli kaikki mitä Wyatt sen jälkeen elämältä halusi. Jo vuoden kuluttua tammikuun 10 päivänä Wyatt ja Urilla vihittiin avioliittoon. Kohtalolla oli kuitenkin Wyatin kohdalla muita suunnitelmia. Urilla sairastui lavantautiin ja kuoli yhdessä syntymättömän lapsensa kanssa vielä samana vuonna. Wyatin elämältä katosi pohja ja alkoi syöksykierre, joka johti lopulta rajuun yhteenottoon Tomstone nimisessä kaupungissa. Wyatt alkoi ryypätä ja viis veisasi koko elämästä. Hän oli napit vastakkain lain kanssa jatkuvasti ja vain isän hyvät suhteet pelastivat hänet rankimmilta tuomioilta. Wyatia syytettiin milloin mistäkin, petoksista ja väkivaltaisuuksista. Pahin rikos oli kuitenkin lopulta ryöstö ja hevosvarkaus, josta rangaistuksena olisi hirttotuomio. Wyatt ei jäänyt odottamaan tuomiota vaan karkasi tiehensä. Kaikkia, seuraavien muutaman vuoden tapahtumia ei tiedetä tarkasti, mutta lopulta Wyatt ryhtyi puhvelinmetsästäjäksi. Yhdysvaltain hallituksen yksi keino intiaanien hävittämiseksi oli hävittää puhvelit maan päältä. Puhvelin nahoista maksettiin ylisuurta hintaa, jotta se kiinnosti metsästäjiä. Wyatt työskenteli metsästäjänä jonkun vuoden, kunnes kohtalo puuttui jälleen peliin. Vuonna 1875 Wyatt saapui Kansasiin, Wichitan karjakaupunkiin ja sai töitä apulaisseriffinä.

Mies, ase ja tähti

Wyatt Earp ei koskaan noussut maineeseen nopeana vetäjänä, kuten esim. Doc Holliday, Ringo, Wesley Hardin, Hickok, William Doolin, Billy Claiborne jne. Toki hän oli erinomainen aseenkäsittelijä. Hänellä oli kuitenkin muita avuja, jotka tekivät hänestä nopeasti varteenotettavan vastustajan. Yksi Wyatin parhaista ominaisuuksista oli täysi pelottomuus aseiden edessä. Rauhallisuus ja kylmäverisyys tekivätkin hänestä hetkessä lainvartijan, jonka kanssa ei kannattanut joutua vastakkain. Wyatt teki kaupungissa selvää jälkeä. Juopot ja rähinöitsijät päätyivät telkien taa, ennen kuin edes älysivät, mistä on kysymys. Wyatt iski herkästi revolverinsa piipulla uhoajia päähän ja raahasi sitten tajuttomat kaltereiden taa. Wyatt taiteili usein elämän ja kuoleman rajamailla, mutta ei jostain syystä koskaan edes haavoittunut. Vuonna 1876 Wyatt seurasi veljeään Jamesia Dodge Cityyn ja sai jälleen töitä veljensä avustuksella apuseriffinä. James työskenteli kaupungin seriffinä. Wyatista tuli nopeasti myytti lainvartijana ja kovan miehen maine sai useimmat rähinöitsijät väistymään hänen tieltään. Jotkut pitivät häntä liiankin kovakouraisena. Wyatt ei kuitenkaan tappanut vastustajiaan, eikä yleensäkään tarttunut herkästi aseeseen. Rähinöitsijät selvisivät yleensä suurella kuhmulla päässä, sakkojen lisäksi. Vuoden 1878 talvena Wyatt matkusti Texasiin ja törmäsi pelipöydässä John Henry Hollidayhin. Doc Holliday, kuten miestä yleisesti kutsuttiin oli tuberkuloosia sairastava revolverimies ja tappaja. Jostain kumman syystä näiden kahden, täysin erilaisen miehen välille syntyi erikoinen ystävyys. Holliday oli ammatiltaan hammaslääkäri, mutta oli myynyt praktiikkansa saatuaan tietää olevansa kuolemansairas. Holliday ryyppäsi jatkuvasti ja riiteli milloin kenenkin kanssa. Wyatt oli ensimmäinen ihminen, jota Holliday kunnioitti ja arvosti. Tarkalleen kaikkia vaiheita näiden kahden ystävyydesta ei tiedetä, mutta tarinat kertovat Wyatin pelastaneen Hollidayn hengen ainakin kertaalleen. Holliday oli mies, jota ei kannattanut ärsyttää. Hän oli salamannopea aseensa kanssa, eikä pelännyt ketään. "Hollidayhin palaamme tarkemmin hänen elämänkerrassaan."

Wyatt ei osannut juurtua aloilleen, vaan kulki kaupungista toiseen. Maineensa avulla hän sai töitä lainvartijana mistä tahansa. Wyatt palasi pian takaisin Dodge Cityyn vanhaan työhönsä, mutta ei enää viihtynyt kaupungissa. Hän tapasi Mastersonin veljekset, Bartholomeuksen ja Eddien, jotka jatkoivat kaupungissa hänen työtään. Wyatt oli myös saanut tarpeekseen lainvartijan työstä. Vuonna 1879 hän yhdessä veljiensä James ja Virgil, muutti Tomstone nimiseen kaupunkiin. Tomstone oli hetkessä kasvanut yhdeksi sen ajan nykyaikaisimmista kaupungeista. Tomstonen menestyksen takana olivat, aluksi ehtymättömiltä vaikuttaneet hopeakaivokset. Earpit hankkivat talon kaupungin laitamalta ja asettuivat asumaan puolisoineen. Wyatt viihtyi yhä paremmin saluunoissa ja hankki muutamia kaivososakkeita veljeinsä kanssa. Arizona Territorion ja siihen sisältyvän Tomstonen kaupungin lainvalvonta oli sekaisin ja hajallaan. Virgil Earpista tuli Arizonan territorion sheriffi ja Tomstonen kaupungin marsalkka ja Wyatista apulainen. James oli pyörittänyt peliluolaa ja bordellia jo Dodge Cityssä ja jatkoi samalla linjalla myös Tomstonessa. Earpit ajautuivat nopeasti vastakkain Ike Clantonin johtamien "rehellisten ja työteliäiden" karjapaimenten kanssa. Ike Clanton oli rääväsuu karjavaras, joka mieluusti uhosi suu vaahdossa, mutta piiloutui tiukan paikan tullen kovempien asemiesten selän taa. Wyatt sai pestin Pima Countun seriffin sijaisena. Tomstone kuului tähän alueeseen ja Wyatt nimitettiin myös Tomstonen kaupungin marsalkan sijaiseksi. Virgilistä tuli Tomstonen kaupungin marsalkka. Ike Clantonin rehellisiin karjapaimeniin kuului sellaisia kovia miehiä, kuten: Tom and Frank McLaury, nuori veljensä Billy Clanton, Johnny Ringo, Billy Claiborne, "intiaani" Charlie, "Curly" Bill Brocius ja monta muuta vähemmän kuuluisaa lainsuojatonta. Joukon nopein ja kokenein asemies oli eittämättä Johnny Ringo. Tomstoneen saapui myös John Holliday, yhdessä avopuolisonsa, Big Nose ( isonenä) Kate kanssa. Wyatt seurusteli tuolloin Mattie Blaylock nimisen, entisen prostituoidun kanssa. Mattie oli seurannut Wyatia jo useamman vuoden ja kutsui itseään Mrs Earpiksi, mitä hän ei kuitenkaan ollut. Mattie oli laudanum riippuvainen ja muissa maailmoissa päivästä toiseen. Niinä hetkinä, kun oli jonkinlaisissa järjissään, hän koetti olla vaimona Wyatille. Mattie teki viimein itsemurhan,kolmantena päivänä heinäkuuta, vuonna 1882. Kuolinsyy oli yliannos oopiumia. Mattie oli vihdoin ja viimein ymmärtänyt, ettei Tomstonesta lähtenyt Wyatt palaisi koskaan hänen luokseen.

Tyyntä ennen myrskyä

Earpit olivat jatkuvasti napit vastakkain Clantonin koplan kanssa. Wyatt ei sietänyt minkäänlaista uhoamista "rehellisten" karjapaimenten osalta. Postivaunujen ryöstö Tomstonen ulkopuolella sai lainsuojattomat ja Earpit ensimmäisen kerran ottamaan yhteen. Sillä kertaa eri käytetty aseita. Holliday ryyppäsi ja pelasi korttia Earpien pyörittämässä ravintolassa. Haukan tavoin, hän piti silmällä Clantonin miehiä. Kaupungin sheriffinä pitkään toimineen Fred Whiten kylmäverinen murha oli alkuna tilinteolle. Wyatt iski Bill Brociuksen tajuttomaksi ja pidätti tämän epäiltynä Whiten ampumisesta. Clantonin kopla todisti kuitenkin toista. Karjapaimenet olivat pitäneet "hiukan" lystiä ja ammuskelleet ilmaan. White oli tullut rauhoittamaan heitä. Jossain vaiheessa jonkun ase oli lauennut "vahingossa" ja luoti oli osunut Whitea sydämeen.

Tomstonessa vaikutti myös mies nimeltä Johnny Behan, joka toimi piirikunnan sheriffinä. Behan oli saapunut Tomstoneen syyskuussa 1880. Behan oli demokraatti ja politiikan tuntija. Behanin tiedetään ottaneen lahjuksia Clantonin karjapaimenilta ja hän myös tuki kaikessa hiljaisuudessa näitä lainsuojattomia. Behan seurusteli nuoren ja kauniin varietee tanssijan kanssa. Josephine Sarah Marcus oli kahdeksantoista vuotias tanssija, joka esiintyi Tomstonessa, Pauline Markhamin seurueessa. Behan oli iskenyt silmänsä tyttöön heti ja jalat meni myös 32-vuotiaalta Wyatilta hänen nähdessään Josephinen ensimmäisen kerran. Wyatt luopui Pima Countun sheriffin toimestaan yhdeksäntenä päivänä marraskuuta 1880 vähintäänkin epäselvissä olosuhteissa. Arizona Territorion kuvernööri John C. Fremont nimitti virkaan Johnny Behanin. " Curly" Bill Brocius vihasi silmittömästi Earpeja ja eritoten Wyatia, joka oli iskenyt hänet tainnoksiin revolverinsa piipulla.

Ok. Corralin taistelu

Välit Earpien ja Clantonin rehellisten karjapaimenten välillä kiristyivät äärimmilleen ja lopullinen välienselvittely roikkui ilmassa. Holliday oli pilkannut karjapaimenia avoimesti ja haastanut näitä kadulle. Kukaan ei kuitenkaan ottanut haastetta vastaan. Ike Clanton oli uhannut humalapäissään tappavansa Earpit. Behan oli jäänyt kiinni kirjaimellisesti housut kintuissa vaimonsa ystävättären kanssa ja Josephine heitti miehen pellolle. Josephine rakastui silmittömästi pitkän huiskeaan Wyatt Earpiin. Synkkien päivien vastakohta oli näiden kahden orastava rakkaus. Viimein lokakuun 26 päivänä, sen viikon keskiviikkona vuonna 1881 sytyslanka paloi loppuun. Earpeille toimitettiin viesti, että heitä odotettiin OK-corralissa. Clantonin kopla oli aseistettu ja halusi selvittää välinsä Earpien kanssa. Wyatt, Virgil ja Morgan tarkistivat aseensa ja astuivat kadulle. Siellä heidän seuraansa lyöttäytyi Doc Holliday, joka ei halunnut jäädä "huvista" sivuun. Virgil antoi Hollidaylle haulikon, jonka tämä piilotti takinliepeensä alle. Corralissa seisoivat Ike Clanton, Billy Clanton, Tom ja Frank McLaury sekä Billy Claiborne. Tomstonessa oli aseenkantokielto ja Wyatt pyysi lainsuojattomia luovuttamaan aseensa. Ihan tarkkaa tapahtumien kulkua ei koskaan saada tietää. Ilmeisesti Wyatt yllytti miehiä tarttumaan aseisiin elleivät luovuttaisi niitä. Yhtäkaikki. Tom McLaury tarttui revolveriinsa ja helvetti oli irti. Laukausten vaihto kesti melko tarkalleen 30 sekuntia. McLauryn veljekset saivat surmansa, samoin Billy Clanton. Holliday ampui Frank Mclauryn miltei kahtia haulikollaan. Ike Clanton heitti aseensa maahan ja huusi antautuvansa. Billy Claiborne pakeni Camillys Flyn valokuvausliikkeen kautta teille tiettymättömille. Virgil ja Morgan haavoittuivat lievästi. Wyatt ei saanut naarmuakaan. Sheriffi Behan saapui paikalle "sopivasti" taistelun ollessa jo ohitse ja uhkasi pidättää Earpit. Wyatt työnti tylysti miehen sivuun ja varoitti tätä pelleilemästä kanssaan. Muutaman viikon kuluttua pidettiin oikeudenkäynti, jossa Earpeja syytettiin karjapaimenten murhista. Tuomari kuitenkin kumosi syytteet ja totesi Earpien toimineen itsepuolustukseksi. Clanton oli piiloutunut maan alle ja muu osa koplasta karjaa varastamassa Meksikossa. Koko kaupunki tuntui odottavan jotakin. Eräänä sateisena yönä Virgil joutui väijytykseen rakennustyömaalla ja sai haulikon osuman käsivarteensa. Virgil kuitenkin raahautui hotelliin, jossa Earpit pitivät majaansa. Wyatt olisi halunnut rynnätä pimeyteen etsimään murhaajia, mutta Holliday sai estettyä typeryyden. Muutama päivä sen jälkeen Earpit olivat pelaamassa biljardia, kun pimeästä ammuttiin laukaus läpi ikkunan. Luoti osui Morgania keskelle selkää eikä mitään ollut tehtävissä. Morgan kuoli veljensä käsivarsille. Warren huolehti veljensä ruumiin kuljetuksesta kotiin ja Earpit painuivat maan alle. Jonkun ajan kuluttua alkoi rehellisiä karjapaimenia kuolla mitä oudoimmissa yhteenotoissa. Heitä tapettiin siellä täällä. Teloittajina toimivat Wyatt Earpin kokoamat miehet, jotka olivat saaneet tarpeekseen Clantonin työteliäistä karjapaimenista. Mystisin tapettu oli Johnny Ringo, joka löydettiin kallioilta luodin reikä päässään. Ringo oli uhonnut kaikkialla, että mikäli hän olisi ollut OK-corralissa, olisi taistelu päättynyt aivan toisin. Ringon ihailijat eivät tänäkään päivänä usko, että mies olisi tapettu rehellisesti. Yhtä kaikki, todennäköisesti Ringon surmasi Holliday. Tarinat eivät kuitenkaan tätä tapahtumaa kerro. Wyatt oli lähettänyt Josphinen pois kaupungista ja koko territoriosta ja palasi nyt tämän luo. Ike Clanton ammuttiin muutama vuosi Tomstonen tapahtumien jälkeen meksikossa. Holliday kuoli Coloradossa, Glenwood Springsin keuhkoparantolassa, jonne Wyatt oli miehen saattanut.

Tarinan loppu

Wyatt yhdessä vaimonsa Josephinen kanssa vaelsi kaupungista toiseen. Josephine oli vannonut Wyatille, heidän mennessään naimisiin vuonna 1892, ettei väistyisi koskaan tämän viereltä. Pariskunnan tie vei Arizonasta, Idahon ja Kalifornian kautta aina Alaskan Nomeen saakka. Alaskassa he pitivät ravintolaa ja täysihoitolaa ja kasvattivat hevosia. Wyatt oli aina ollut kiinnostunut hevosista ja oli kokeillut siitostoimintaa aiemminkin. Parilla oli ollut myös useita peliluolia ja saluunoita, joista he kuitenkin olivat luopuneet yksi toisensa jälkeen. Nomessa Wyatt rakennutti Dexter nimisen pelisaluunan, jonka yläkerrassa toimi myös bordelli. Saluuna oli silloin Nomen suurin rakennus. Nomessa Wyatt tapasi sellaisia kuuluisuuksia, kuin Jack London ja Wilson Mizner. Wyatt ja Josephine muuttivat Nomesta Klondykeen ja harjoittivat myös Dawsonissa ravintolatoimintaa. Vuonna 1901 tai 1902 he palasivat Californiaan. Pariskunnalla oli jonkin verran omaisuutta ja ravintola ja uhkapelit vetivät jälleen Wyatia puoleensa. Wyatt oli hankkinut myös joitakin kaivososuuksia ja näillä tuloilla he tulivat melko hyvin toimeen. He eivät olleet rikkaita, mutta eivät köyhiäkään. Vuonna 1910, Wyatin ollessa 62 vuotias, Los Angelesin poliisi palkkasi hänet hakemaan rikollisia Meksikosta. Wyatt hoiti työnsä hyvin ja tunnollisesti ja sai muitakin tehtäviä hoitaakseen. Häntä pyydettiin myös asiantuntijaksi ensimmäisiin western elokuviin.

Epilogi

Wyatt Earp oli koko elämänsä ajan kiistelty hahmo. Rakastettu ja vihattu. Tomstonen tapahtumat löivät leimansa häneen koko hänen loppuiäkseen. Wyatin elämään mahtui kaikkea mahdollista. Bordellin ulosheittäjästä sheriffiin ja hevosten kasvattajaan. Wyatt ei ollut helppo persoona rakastaa tai pitää. Isän ankara kasvatus oli tehnyt tehtävänsä. Perhe oli hänelle aina kaikki kaikessa. Wyatt taiteili laillisen ja laittoman välisellä ohuella langalla, mutta oli kuitenkin pohjimmiltaan hyvinkin lainkuuliainen. Vaikka hänet leimattiin monien aikalaisensa tavoin revolverimieheksi, ei hän sitä sanan varsinaisessa merkityksessä kuitenkaan ollut. Wyatt Earpin vaarallisuus piili teräksenlujissa hermoissa ja peräänantamattomuudessa. Hyvä esimerkki siitä on Michael O´Rourke nimisen pelurin pidätys ja saattaminen hirteen. O´Rourke oli tappanut kylmäverisesti erään kaivosmiehen vaikka väitti tekoa itsepuolustukseksi. Kaupunkilaiset keräsivät suuren joukon hirttohaluisia miehiä hakemaan O´Rourken kaltereiden takaa ja narun jatkoksi. Wyatt oli sillä hetkellä vartiossa yksin. Yksin hän myös kohtasi juopuneen hirttoporukan. Miehet vaativat aseita heilutellen suureen ääneen Earpia päästämään heidät ohitseen. Wyatin ilmekään ei värähtänyt, kun hän astui joukkoa vastaan. Wyatin kerrotaan sanoneen, että hänet voi kyllä tappaa, mutta viisi-kuusi ensimmäista lähtee hänen mukanaan. Kukaan joukosta ei halunnut olla noiden viiden-kuuden joukossa ja porukan uho laantui pikkuhiljaa. Joukko hajaantui omille teilleen. Wyatt yritti useaan otteeseen päästä eroon tähdestä, mutta turhaan. Lainvartijan rooli oli hänen elämänsä työ aina loppuun asti. Vaikka vanhassa lännessä käytiin kovimpiakin ja raaempia taisteluja, kuin Tomstonen karja-aitauksessa, jäi tuo taistelu kuitenkin historiaan. Tuo taistelu teki Wyatt Earpista legendan ja myytin, joka elää tänäkin päivänä. Wyatt Earp on haudattu juutalaiselle hautausmaalle Californian Colmaan. Juutalaissyntyinen Josephine Earp kuoli vuonna 1944 ja hänet tuhkattiin Wyatin tavoin. Josephinen tuhkat haudattiin Wyatin vierelle. Heidän hautansa on eniten vierailtu Colman juutalaisella hautausmaalla.