Oikeuden mädännäisyys

Suomen oikeusjärjestelmä kaatumassa

Suomen oikeusjärjestelmä on kaatumassa. Kansalaisten oikeustajua rusikoiva, idioottimainen kriminaalipolitiikkamme järsii oikeuslaitoksemme perustuksia, kuin vesikauhuinen rotta. Täysin käsittämättömät ”oikeudenkäynnit” seuraavat toinen toistaan. Oikeuden istunnot ovat kuin huono sirkus ja pellein virkaa toimittavat ”lainoppineet”. Surkea vitsi, joka ei enää naurata ketään. Tuomiot samoista rikoksista vaihtelevat paikkakunnittain. Vaikuttaakin siltä, että Suomen itäiselle puoliskolle on jostakin kumman syystä pesiytynyt kaikista moraalittomin tuomareiden ja juristien populaatio. Suurin osa kansanedustajista ja ministereistä on aina osannut valehdella ja petkuttaa. Ja vaikuttaa siltä, että he ovat vasta pääsemässä vauhtiin. Pelottavaa, eikö ?Poliisit tekevät petoksia, ajelevat juovuksissa ja raiskaavat pikkutyttöjä. Mihin voi enää uskoa ja luottaa. Poliisin tulisi suojella meitä ja lapsiamme kaikelta tuollaiselta. Ja mitä sitten tekee oikeuslaitos. Päästää raiskaajan vapaaksi ilman seuraamuksia. Iltapäivälehdet ovat monelta osin mukana juonessa. Lööpit hehkuttaa miten taas poliisi tai joku päättäjä sai vankeutta.

VANKEUTTA ja pah. Saman jutun pienessä tekstiosassa lukee, että vankeustuomio annettiin ehdollisena, eli, mikä on totuus ? Ei tuomiota. Ehdollinen tuomio ei ole tuomio ja se pitäisi poistaa rangaistusjärjestelmästä kokonaan. Ehdollinen tuomio on varoitus mahdollisesta tuomiosta, mikäli tekijä syyllistyy uuteen rikokseen. Oikeustalosta suoraan baariin kaljalle ja uusia uhreja etsimään. Ei oikein vaikuta vankeustuomiolta, vai mitä. Rakennettu päättäjiä ja rikollisia varten. Poliisin syyllistyessä raiskaukseen taikka rikokseen ylipäätään, tulisi rangaistuksen olla moninkertainen. Saman säännön tulisi päteä myös kansanedustajien ja ministereiden kohdalla. Heidän käsiinsä me olemme uskoneet itsemme, lapsemme sekä isänmaamme tulevaisuuden. Koko nykyinen yhteiskuntarakenteemme, oikeudellisesta näkökulmasta katsoen, täyttää diktaattorijohtoisen, mädän ja korruptoituneen valtion tunnusmerkit. Demokraattisesta, korkean moraalin hyvinvointivaltiosta ei ole jäljellä, kuin haurastuvat luut. Jos nyt varsinaista ”ruumista” on koskaan ollutkaan. Esimerkkejä korruptoituneesta kriminaalivaltiosta on muitakin, kuin edm. raiskaajapoliisi.

Jääkiekkoilija Jere Karalahti tuomittiin huumerikoksesta valokuvan perusteella. Valokuvan!!! Pyhä Sylvi. Oikeus totesi yksiselitteisesti, että se USKOO vakaasti Karalahden syyllisyyteen. Uskoo, hih. Peruslaillisia oikeuksia kunioittava oikeus ei olisi voinut tehdä moista idioottipäätöstä. Uskoa, että valokuvassa Karalahden sieraimessa näkyvä valkoinen aine oli huumetta. Hyvänen aika. Millään lailla Karalahtea puolustelematta ( en tunne koko äijää) en sano juuta enkä jaata. Sen kuitenkin sanon jokaiselle suomalaiselle, että perustuslaillisen oikeusjärjestelmämme mukaan, ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Todistetaan HUOM. Uskominen ja epämääräinen valokuva sekä huhupuheet eivät ole todisteita. Amerikassa niitä kutsutaan aihetodisteiksi, joilla ei vielä oikeussaliin pääse.  Kysynkin sinulta lukijani: Uskotko, että Karalahti olisi tuomittu noilla perusteilla ja ”näytöillä” yhdessäkään muussa maassa. Ei varmasti olisi. Kannattaa varoa, ettei satu raiskauspaikalle housunnapit auki. Sehän olisi selvä todiste raiskauksesta. Taikka sytkärin tai tikkujen kanssa palopaikalle. Tällainen oikeuden vääristeleminen ja törkeä vallankäyttö on mahdollista ainoastaan sisäänpäin lämpiävässä, korruptoituneessa maassa, jossa rikollisen ja poliisin eroittaa enää pelkkä uniformu. Auer murhaa on nyt tutkittu oikein ajan kanssa, eikä oikeuslaitos ja poliisi ole vieläkään varma syyllisestä. Nyt en oikein ymmärrä, mutta olenkin tällainen hiukan hidasälyinen. Miksi mahdollista murhaa vatvotaan vuosia. Auerin puoliso voitaisiin tuomita Karalahti periaatteella. ”Uskomme” hänen olevan syyllinen, mitä tutkimuksia enää tarvitaan. Asia loppuun käsitelty. On tietysti tuomittavaa puhua tällaisesta, saavat vielä maailmalla kuulla, kuinka meillä Suomessa. Maailman parhaassa maassa, jossa vanhuksia ryöstetään hautausmailla. Poliisit raiskaavat pikkutyttöjä ja ministerit taistelevat verissään siitä, kuka teki ja mitä.

Kerron vielä yhden hauskan tarinan ja se tulee tällä kertaa Lahdesta.

Olipa kerran Lahdessa ja ”tapahtui niinä päivinä” jne...Eräänä kauniina päivänä eräs paremman tekemisen puutteesta kärsinyt henkilö keksi, että siivousalalle olisi mukavaa päästä sähläämään.Siellä oli menekkiä ja sopiva ”siistimis” yritys olisi omiaan kartuttamaan myös omia taskuja, jos hyvin kävisi ja kaikki hoidettaisiin fiksusti.  Ei kun tuumasta toimeen, sopivaa yritystä etsimään. Sopiva yritys löytyi, kuin löytyikin ja lähempää, kuin tämä ”älypää” olisi osannut edes toivoa. Eli omasta lähipiiristä, miltei kotoa.  Näissä jutuissa on aina oltava varaa hyvään juristiin, se on peruslähtökohta. Eli, tarvittiin hyvä juristi. Sellaisia maailma on väärällään. Kohteeksi valittu yritys oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1999 ja oli toiminut kaikin puolin moitteetta. Älypää tunki jalkansa yrityksen oven väliin ja kiilasi siitä lopulta itsensä suoraan yrityksen ytimeen. Älypää manipuloi yrityksen omistajan leikiten ja hänen antamiensa ”erinomaisten” neuvojen ja ohjeiden ansiosta yrityksen koko toiminta hajosi käsiin muutamassa vuodessa. Kirjapito oli erityishuomion kohteena. Vuosina 2001 – 2005 välisenä aikana tilintarkastajaa ja kirjanpitäjää vaihdettiin, jotta soppa sekoittuisi kunnolla. Kuten niin usein olemme saaneet kuulla, niin nälkä kasvaa syödessä ja ahneus sen kannoilla.  ”Ahkerilta” ja työteliäiltä liikkeenharjoittajiltamme karkasi viimein mopo käsistä. Seuraus oli itsestään selvä. Kähminnät ja kirjanpidon sekavuus johtivat lopulta poliisitutkintaan ja alempiin oikeusasteisiin.  Poliisi piti selvänä, että jonkinasteinen petos oli kyseessä. Samaan tulokseen tuli alempi oikeus. Yrittäjillä oli kuitenkin ollut hyvä ”opettaja” ja neuvoja. Kirjanpito oli sen kaltainen sekameteli soppa, ettei siitä ottanut selvää vanha ”Erkkikään”. Kaiken kukkuraksi kirjapito oli tehty uudelleen ja erilaiseksi, vanha tai aiempi versio kirjanpidosta pantiin silppuriin. Tilintarkastajien ja kirjanpitäjien vaihtaminen oli harkittua taktiikkaa, eikä heillä ollut kunnollista kuvaa yrityksen todellisesta tilasta. Epäily oli kuitenkin vahvaa, mutta älypäältä eivät paukut loppuneet.  Nyt otettiin järeät aseet käyttöön ja juristille luvattiin taivaspaikka, mikäli kaikesta selvittäisiin kunnialla ja rahat ja sijoitukset onnistuttaisiin pitämään piilossa. Ahkera juristi teki töitä yötä päivää ja selasi Suomen lakia kannesta kanteen edestakaisin ja taas takaisin. Laskukone naputti laskua suuremmaksi ja suuremmaksi. Eräänä sateisena iltapäivänä juristi huusi HEUREKA, yhtä kovalla äänellä, kuin lottovoittaja R-kioskin ulkopuolella. Porsaanreikä oli kuin olikin löytynyt. Oikeastaan reikä oli niin suuri, että siitä olisi mahtunut koko emakko, saparoineen ja porsueineen. Juristi oli löytänyt kerrassaan hienon sanayhdistelmän: Yksilöity ja kohdennettu.

Syytteitä ei näet oltu yksilöity, eikä kohdennettu. Yritystä oli epäilty kirjanpitorikoksesta ja varojen kavalluksesta, mutta yrityshän on pelkkä nimi. Kuka siis oli koko sopasta se varsinainen syyllinen. Yllyttäjä vaiko ylllytettävä. Epäilty käytti vielä varmuuden vuoksi ”Matti Vanhas” syndroomaa, jota Matti Vanhanen on ansiokkaasti ja menestyksellä käyttänyt viime vuosina. Hän ei muistanut mistään mitään. Koska kirjanpitoa oli rukattu ja se tehty uudelleen ”sopivammaksi”, ei siitäkään ottanut tolkkua. Vanha kirjapito oli hävitetty, eikä sitä voitu näin ollen käyttää vertailukohtana. Miten nerokasta, vau. Käräjäoikeus oli hylännyt kanteet yllytettyjä kohtaan, puutteellisen näytön vuoksi ja syystä, että syytteet olivat yksilöimättömiä. Hovioikeus puolestaan totesi omassa päätöksessään: Varsinaisesti manipuloidun osalta syytteet kirjanpitorikoksesta ja petoksesta hylättiin. Toinen älypään kohteeksi joutuneista tuomittiin puolestaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja melko suuriksi muodostuneisiin korvauksiin. Ja mihin päätyi korkein oikeus. Siihen mihin se yleensäkin päätyy, koska ei viitsi tehdä töitään. Eli ei antanut valituslupaa ja näin ollen hovioikeuden päätös jäi lainvoimaiseksi.

Pikkujuttuja ja saivartelua.

Entä tarinamme varsinainen konna. Hänen kohdaltaan tarina päättyy, kuten niin usein konnien kohdalla tapahtuu. Ja varsinkin rattijuoppojen. Eli onnistui luikahtamaan veräjästä naurua pidellen, ilman vahinkoja. Kaiken kukkuraksi älypää sai murskatun yrityksen toiminnat ja asiakkaat oman uuden yrityksensä kantaviksi voimiksi.

 PS. Vinkkinä yrittäjille. Ellei kirjanpitosi oikein mene läpi, tee uusi entistä parempi ja korjaa sitä niin monta kertaa kuin tarvitsee. Onhan tästä nyt meillä korkeimman oikeuden ennakkopäätös. Eli, mitä tästä opimme. Ravintolaan herkuttelemaan ja nostamaan maljoja Suomen hienolle oikeusjärjestelmälle. Jos aiot rikastua, varaa riittävästi varoja hyvän juristin palkkaukseen. Ja muista, ettet muista mitään mistään. Jos joku nimittäin sattuisi kysymään. Muistamattomuus kun ei ole yksilöity, eikä kohdennettu rikos. Jos ajat jonkun päälle tai teet jonkinlaisen muun rikoksen, niin äkkiä kotiin ja pullo votkaa kurkkuun. Kun poliisit tulevat, niin et muista mistään mitään. Eihän sellaista ihmistä voi syyttää eikä tuomita, joka ei muista mistään mitään. Ja jos vielä on ollut tuon paholaisen tuliliemen vaikutuksen alaisena , niin sitten ei sitäkään vähää.

 Voisin päättää tämänkertaisen kolumnini Pekka ja Pätkä elokuvista tutun näyttelijän Masa Niemen eli Pätkän kuuluisaksi tekemään viisauteen. "Asiahan ei minulle kuulu, mutta minä vaan kysyn".

Ja Tapio Rautavaaran kuuluisan, oikeudenkäyntiin liittyvän laulun sanoin:

Tämä tarina on tosi.

 Teksti: Paul Palmu