Karhujahdissa 2017
Tänä vuonna karhut olivat tiukemmassa, kuin vuosiin. Syynä aivan liian lämmin sää ja
vaihtelevat ilmat. Oman osansa toi se seikka, että tänä syksynä osallistuimme
paikallisten oppaidemme pyynnöstä asutusalueilla liikkuvien karhujen harvennukseen.
Olemme toki tehneet niin aikaisemminkin, mutta tällä kertaa alue oli haastava.
Kokonaisuutena saimme saalista kuitenkin melkoisen hyvin. Mukana oli myös monta ensikertalaista ja sekin toi jahteihin oman puolensa. Karhut liikkuivat todella myöhään, päivän painuessa mailleen.
Illan varjo toi niillekin helpotuksen paahtavaan helteeseen.
Alueellamme oli 28 metsästäjää, kahdeksan suomalaista. Kaadettujen karhujen kokonaismäärä oli tyydyttävä 16 karhua. Kokemusta tuli taas kerran sitäkin enemmän.
Paras ja jännittävin kokemus oli Eskolla, joka ampui karhun vajaan neljän metrin päästä. Karhu oli käynyt syötillä jo neljä kertaa ja ollut Eskon tähtäimessä joka kerta. Mies oli kuitenkin empinyt karhun kokoa. Ampuako vaiko ei. Viidennellä kerralla karhu lähti
yhtäkkiä tulemaan meidän syöttäjien käyttämää polkua kohti Eskoa. Kyttipaikka oli melko jyrkässä rinteessä ja Esko näki lähestyvästä karhusta vain pään. Kun karhu alkoi olla sylissä, päätti Esko viimein toimia. Mies kertoi ottaneensa jyvän parikymmentä senttiä kuonon alle. Osuma oli täydellinen ja karhu kieri alas rinnettä ja kuoli miltei syötille. Verijäljistä mittasimme ampumamatkan. Vajaa neljä metriä. Täytyy sanoa, että miehellä on saalistajan hermot.
Ko. tapauksessa ei missään nimessä saa lähteä juoksemaan
pakoon, eikä tehdä muutakaan typerää.
Saimme useamman nuoren karhun. Tämä johtuu täysin metsästäjän kokemattomuudesta. Karhu elävänä, pensaiden ja aluskasvillisuuden suojassa näyttää huomattavasti kokoaan
suuremmalta. Pienempää karhua on kuitenkin turhaa hävetä.
Karhu on aina karhu. Vaikea saalis ja myös vaarallinen.
Terveisiä myös jenkkien puolelle eräälle sinnikkäälle naiselle.
Hän ampui komeaa karhua kahdesti, mutta karhu painui pusikkoon.
Neuvoistani huolimatta tämä porukka ei lähtenyt enää iltapimeällä etsimään karhua, vaan päättivät mennä
hakemaan kontion heti aamuvarhaisella. Karhu olikin löytynyt helposti. Se oli reilun sadan metrin päässä
syötiltä. Ikävää vain, että yöllä sudet olivat tehneet karhusta selvää jälkeä. Jäljellä oli ainoastaan pää ja
toinen hartia. Miltei koko karhu oli syöty. Hienon karhun ampunut ensikertalainen jäi ilman taljaa ja lihaa.
Tämä nuori nainen on kuitenkin niitä metsästäjiä, joita vastoinkäymiset vain vahvistavat ja kasvattavat.
Ensi syksynä hän palaa uudelleen luoksemme. Huomattavasti viisaampana ja kokeneempana. Tervetuloa.
Töitä saimme tehdä hartiavoimin. Itse liukastuin sateen liukastamalla kivellä jyrkässä rinteessä. Putoamista hidasti se,
että sain jostain oksasta kiinni. Käsi vääntyi taakse ja vasen hauislihas katkesi puoliksi. Nyt käyn hoidossa Suomessa. Vielä on hiukan epäselvää, joudutaanko olkapää leikkaamaan. Selviää lähiviikkoina. No, olisi voinut käydä paljon huonomminkin.
Onni onnettomuudessa.
Jahtialue oli levoton. Paljon liikettä ja ihmisten ääniä. Toki, olimmehan asutusalueella. Kuitenkin tällainen alue, yhdistettynä todella lämpimiin säihin, tekee jahdista vaikean ja haastavan. Kyttipaikoissa ei sinänsä ollut vikaa. Toki ampumamatkat olivat
lyhyitä. Kanadassa ne usein miten ovat.
Kaiken kaikkiaan jahdit menivät tyydyttävästi. Ongelmiakin oli, kuten aina joskus. Ne ovat kuitenkin tehty selvitettäväksi.
Metsästäjiä oli laidasta laitaan. Täytyy sanoa, että joskus joitakin
henkilöitä on todella vaikeaa ymmärtää. Vaikka jokainen met-
sästäjä tietää, että luonto antaa sen minkä antaa, ei se lopulta
kuitenkaan niin ole. Aina joskus mukaan lähtee henkilöitä, jotka
unohtavat nämä asiat perille päästyään. Karhun pitäisi tulla
syötille silloin kun käsketään ja mieluimmin heti. Jokainen passi-
ilta, kun karhuja ei näy tai kuulu, nostaa vi---us tasoa huimasti.
Sitten kun kärsivällisyys alkaa loppua, jahdista ei oikeastaan tule
enää mitään. Sääli. Metsästys ja kalastus on kuitenkin aina tätä.
Joskus saalista saa, joskus ei. Joskus helpolla, joskus todella kovan
työn jälkeen. Hermojen menettäminen ja kaikkille piruilu ei varmasti auta asiaa. Kuitenkin suurin osa vieraista (metsästäjistä ja kalastajista ) on huippuporukkaa. Mukavia, huumorintajuisia ja mikä tärkeintä, kärsivällisiä. Sellaisten henkilöiden kanssa on mahtavaa metsästää. Tänäkin syksynä oli yksi ryhmä ylitse muiden. Miehiä, joiden kanssa oli hienoa olla jahdissa. Miehiä, joista tuli oikeita ystäviä. Miehiä, jotka sydämestäni toivon näkeväni uudestaan karhumailla.
Usein vieraat unohtavat, miten meihin järjestäjiin vaikuttaa, jokainen ilta, jolloin saalista ei tule. Jokainen metsästäjä, joka palaa kotiin ilman saalista. Meille järjestäjille se tarkoittaa epäonnistumista. Vaikka se ei sitä olekaan. Siltä se kuitenkin aina tuntuu. Paikallisille oppaille se sattuu vieläkin enemmän. Olemmehan laittaneet uskomme heihin ja heidän osaamiseen ja ammattitaitoon. Karhuja, kuten muitakin eläimiä ei kuitenkaan voi laittaa narun päähän. Sellaistakin on maailmassa kokeiltu. Aidattujen eläinten ampumista. Ihmettelen vain metsästäjien etiikkaa, jotka suostuvat tällaiseen. Missä kohtaa ko. toiminnassa puhutaan metsästyksestä. Minusta kysymys on vain ja ainoastaan eläinten tappamisesta. Metsästyksestä siinä ei ole
hajuakaan.
 Minulla on ollut vuosien varrella sellaisiakin metsästäjiä, jotka
toivovat ettei karhu vain tulisi kovin nopeasti. Miehiä ja naisia,
jotka haluaisivat istua pusikossa yksin. Hyttysten ja mäkäräisten
kanssa kamppaillen. Miehiä ja naisia, jotka nauttivat seuraillessaan oravien ja hiirien sekä kotkien touhuja. Ehkä he saavat nähdä pesukarhun taikka kojootin. Ehkä jopa suden. Miehiä ja naisia jotka muistavat ja allekirjoittavat vanhan sanontamme:
Hyvä saalis kruunaa jahdin, mutta sen puuttuminen ei saa pilata hyvää jahtia. Syvä kumarrus heille.
Tänäkin syksynä metsästäjille kuuluu kiitos siitä kärsivällisyydestä, jota he illasta toiseen kytiksellä istuessaan osoittivat. Myös oppaat tekivät työnsä. Parantamisen varaa on aina. Itse kullakin. Ja olemme taas hiukan viisaampia ja ovelampia. Ensi vuonna palaammekin taas alkuperäisille jahtialueillemme. Karhujen saanti ei koskaan ole helppoa, mutta ainakin alueet ovat rauhallisia. Toivomme myös meitä ja jahtiamme suosivia ilmoja sekä fantastisia metsästäjiä.
Paul Palmu PS: Osaa kuvista on käsitelty.
|
