Klondyke, kultaa ja kuolemaa
Kun Venäjän Tsaari myi Alaskan Yhdysvalloille "kourallisesta" dollareita vuonna 1867 ,
ei kukaan olisi osannut aavistaa mitä tulevaisuus toisi tullessaan.
Alaskan ja Klondyken kultaryntäykset hiipuivat vähin
erin 1800- luvun lopulla, muutamia yksittäisiä onnekkaita lukuunottamatta.
Jälleen oli kirjoitettu yksi osa maailman historiaa. Kultaryntäykset alkoivat tavallaan
tyhjästä, muutaman onnekkaan kohdalle osuneesta sattumasta ja siitä seuranneesta
kohusta. Kultaa oli niin paljon, että jokien varsilta saattoi poimia kultahippuja taskujen täydeltä.
Yhdessä päivässä saatoit kerätä omaisuuden ja tulla upporikkaaksi. 
Keinottelijat ja rikolliset ruokkivat näitä huhuja surutta. Kultaa, löivät epätoivoiset sydämet. Kultaa, kuiskivat väsyneistä silmistä vuotavat miljoonat kyyneleet. Kultaa, jyskyttivät höyrylaivojen moottoreiden valtaisat männät.
Klondyke, kohti unelmia ja tuhoa
Elokuussa 17 päivänä vuonna 1896 George Carmacks ja Tagish Charlie tekivät historiaa valtaisalla löydöllään Klondyken sydämessä. Hiukan myöhemmin Eric August Troberg räjäytti pankin, Frank Bakeriltä ostamallaan valtauksella
Bonanza Creekin varrella.
Tieto kultalöydöstä levisi kulovalkean tavoin ympäri maailman ja 100.000 kullanhimon valtaamaa onnetonta kaikkialta maailmasta, suuntasi kuumeiset
askeleensa kohden Yukonia ja Alaskaa. Epätoivoiset ja mahdollisen, Yukonissa odottavan rikkauden sokaisemat ihmisraukat myivät kaiken omaisuutensa ja raahasivat tuskantäyteiselle matkalleen mukaansa myös perheensä. Suunnattoman ihmislauman kintereillä vaelsivat huijarit ja säälimättömät rikolliset, valmiina korjaamaan talteen kaiken arvokkaan. Näille rosvoille ei ihmishenki Yukonin erämaissa
merkinnyt mitään. Kullanhimo silmissään ihmispolot vaelsivat, kuin sopulilauma ylös vuorille, "valmiina" uhmaamaan Chilkoot trailia ja Yukonin koskemattomia, valtaisia erämaita. Kaksi kolmasosaa näistä "etsijöistä" ei tulisi näkemään edes heijastusta kullasta. Yukonin säälimätön erämaa, ankarat talvet rajuine pakkasineen ja lumimyrskyineen sekä hiostavan kosteat ja kuumat kesät valtaisine itikkapilvineen, tulisivat murskaamaan armotta pienten ihmisten toiveet, yksi kerrallaan, yhden toisensa perään.
Tarina alkaa...
Ennen Klondyken kultaryntäystä oli kultaa löydetty jo Kaliforniasta. Tien Kaliforniaan oli raivannut John Charles Fremont, ammattisotilas ja tutkimusmatkailija. Yhdysvaltojen ja Meksikon allekirjoittaessa Guadalupe Hidalgon rauhansopimuksen vuonna 1848 ei kumpainenkaan osapuoli tiennyt, että Sutter`s Millistä oli jo löydetty kultaa. Kalifornian Sutter´s Millistä löydettiin kultaa vuonna 1848 ja uutiset kultalöydöstä levisivät viruksen tavoin kautta maan ja myös maan ulkopuolelle. Tarvikkeiden ja ruuan hinnat kohosivat hetkessä pilviin ja loivat pohjan helvetille, josta useimmilla ei ollut ulospääsyä. Vajaan 50 dollarin arvoisen Colt revolverin hinta kohosi hetkessä yli 300 dollariin. Oman hengen varjelu muodostuikin hyvin kalliiksi. Montanan Bannackista löydettiin kultaa vuonna 1851 ja sota rikkauksista ja toiveesta parempaan elämään saattoi alkaa. Kultalöydöt ja varsinkin uutiset kultalöydöistä toivat Amerikkaan jatkuvana virtana kaikenkarvaisia onnenonkijoita, rehellisiä maatyöläisiä, rikollisia sekä valloittajia. Muutamassa kuukaudessa sana kultalöydöistä levisi ympäri maan ja tuhannet onnenonkijat suuntasivat vankkurinsa kohden Kaliforniaa. Vuonna 1849 territoriossa oli niin paljon asukkaita, että se saattoi anoa osavaltion statusta. Tämä oli alkuna kultaryntäysten vuosille jotka vauhdittivat Amerikan mantereen asuttamista ja legendaaristen kaupunkien syntyä.
Vuosi1987
S/S Polar Circle Star höyrysi Seattlesta Skagwayhin, ja kuljetti väsymättä, tuhansia ja taas tuhansia kullanetsijöitä ja onnenonkijoita Alaskaan. Siniharmaa ahtojää tervehti tulijoita kylmän viileästi, joskaan kukaan kokemattomista tulijoista ei osannut lukea sen varoituksia.
Dawson City 1898
 Dawson ja Skagway kasvoivat hetkessä surkeista kylistä,
ihmisiä viliseviksi suurkaupungeiksi. Vuonna 1896 Georg
Washington Carmack, intiaanilankonsa Charlie Cultus "Skookum Jim" olivat löytäneet kultaa Rabbit Creekin ( kanipuro) pohjalta. Rabbit Creek oli North Klondyke Riverin sivupuro, joka yhtyi Yukonjokeen Klondiken eteläpuolella. Valtaisan kultalöydön jälkeen puron nimi vaihdettiin mitään sanomattomasta Kaniinipurosta Bonanza Creekiksi. Yukon Riverin ja North Klondyke Riverin haaraumassa sijaitsi reilut kolme kilometriä pitkä ja reilun kilometrin levyinen suoalue. Itikoiden ja mäkäräisten hallitsema alue rajoittui lännessä Yukoniin, pohjoisessa Moosehidevuoreen, idässä Klondykevuoriin ja etelässä North Klondykeen. Tänne suoalueelle kasvoi Dawsonin kaupunki. Vajaassa kahdessa vuodessa tästä kuraan hautautuneesta kylästä kehittyi "pohjolan Pariisi", jossa tontti maksoi enemmän, kuin New Yorkissa. Dawson, Skagwayn ohella oli vuosia maailman huomion keskipiste. Kymmenet tuhannet kullanhimon valtaamat ihmisraukat tunkivat alueelle, maitse ja meritse. Yksi vilkkaimmmista ja käytetyimmistä reiteistä "kultamaille" kulki Skagwayn kautta ja tämä pieni rannikkokaupunki kasvoi hetkessä ulos saappaistaan. Skagwaysta lähti vanha intiaanien metsästyspolku kohden Yukonia. Polku kulki yli Kalliovuorten Yukon territorioon. Sieltä edelleen Yukon Riveriä seuraten ohi järvialueiden. Reitti kulki 1500 kilometriä jokea pitkin. Jokireitille mahtui useita hengenvaarallisia koskia ja hiekkasärkkiä, aina suoperäiselle tasangolle asti, jonne Dawson City nousi. Vuonna 1897 Klondikeen, yhden kesän aikana tuli yli 6000 kullankaivajaa. Talven saapuessa tulokkaiden virta tyrehtyi toviksi, jatkuakseen taas jäiden lähdettyä keväällä. Kanadan viranomaiset olivat hetkessä joutuneet valtaisan maahanmuutto-ongelman eteen. Punatakeilla olikin kädet täynnä työtä, lähinnä Klondyken olosuhteisiin tottumattomien "turistien" hengen turvaamisessa. Skagway 
Skagwaysta tuli hetkessä valtaisa telttakaupunki, ihmispoloisten leiriytyessä ympäriinsä, pitkin ja poikin. Kaupunki myös haisi kuin jätesäiliö. Aamuisin kevätaurinko lämmitti ja sulatti yön aikana syntyneet ulostekasat ja vapautti virtsapurot. Kaupunki oli kuin sairas vanhus, joka laski alleen, köhi ja kuorsasi. Korkeuksiin, aina yli 3000 metriin kohoavat lumihuippuiset vuoret ympäröivät rannikkokaupunkia ja varoittivat tulijoita toiseen kertaan, mutta turhaan. Laiva puski tietään pitkin Lynn Canalia, jääsohjon ja telien seassa, kohden Port Chilkootia.
Skagway 1898
Jossakin vuorten kätköissä odotti Chilkoot Trail ja Chilkoot Pass, pelottava reitti Tayia Riverin varrelta ylös Yukoniin. Sataman edusta oli jäinen ja liukas. Useat innokkaasti rantaan ryntäävät matkustajat liukastelivat ja pyllähtivät takamuksilleen, laiturialueella seisoskelevien katsojien nauraessa yhteen ääneen. Hallitsevat kauppayhtiöt tekivät valtaisaa voittoa varustemyynnillä. Tulokkaiden "putsaaminen" ylimääräisistä rahoista oli aloitettu jo Seattlessa. Koska mukana kuljetettavien tavaroiden painoraja oli tarkasti määrätty pariinkymmeneen kiloon ei juuri mitään ( aivan välttämättömiä tavaroita lukuunottamatta) saanut tuotua laivassa mukanaan. Kaikki tarvikkeet ja varusteet oli näin ollen ostettava Skagwaysta, jossa hinnat olivat Seattleen nähden moninkertaiset ja nousivat päivä päivältä. Kanadan viranomaiset olivat asettaneet tiukat normit maahan pyrkiville kullankaivajille. Jokaisella tuli olla 500 kiloa tarkasti määrättyjä tarvikkeita, jotta selviytyminen Klondyken ankarissa oloissa olisi ollut mahdollista.
Talvisin lämpötiloja mitattiin ja arvioitiin Alaskassa seuraavasti: Lämmitykseen käytettävän öljyn
jäätyessä ja käydessä kokkareiseksi oli pakkasta n. 50 astetta. Siinä vaiheessa, kun miesten suosima
viski, The Pain Killer ( kivuntappaja) jäätyi, oli pakkasta arviolta 60 astetta. Parhaan viskilaadun St. Jakob´s Oil:in jäätyessä pakkasta oli jo 65 astetta. Hudson Bayn kuuluisa rommi kesti peräti 70 astetta. Se olikin kokolailla, puhdasta pirtua. Laivan ruumat olivat täynnä kauppiaiden tilaamia tavaroita Seattlesta, joita "cheechakot" (keltanokat) joutuivat nyt ostamaan Skagwaysta kiskurihintaan.
Kaikkea oli myytävänä, aseista ruokaan ja paloöljyyn, vaatteita, puuta, naisia, valtauksia jne. Alaskassa ja
Yukonissa saattoi rikastua hetkessä huuhtomatta ainuttakaan hiekanjyvää. Vain mielikuvitus tai sen puuttuminen asetti rajat rikastumiselle. Eräs, erittäin vilkkaan mielikuvituksen omaava mies oli
nimeltään Jeffersson Randolph Smith. Hänet tunnettiin  paremmin lisänimellä "Soapy Smith". Häntä kutsuttiin yhdessä vaiheessa, jopa Klondyken kuninkaaksi. Smith teki omaisuuksia myymällä saipppuoita, joihin oli piilotettu dollarin seteleitä. "Soapy" oli huijari ja ammattirikollinen
Coloradosta. Samankaltaisia miehiä oli ajautunut sekä Klondyken, että Alaskan puolelle. Nämä rikollisjoukkiot kävivät jatkuvaa, veristä sotaansa kultaa etsivien onnettomien vähistä varoista. Kullankaivajia katosi hämärissä olosuhteissa ja kuin ihmeen kautta, näiden valtaukset päätyivät lähes poikkeuksetta rikollisten käsiin.
saluuna
Lainvalvonta oli puutteellista, varsinkin Alaskan puolella. Kanadan Klondykessä partioivat pelätyt "punatakit", Kanadan ratsupoliisit. Välimatkat olivat kuitenkin
päätä huimaavia, eikä kadonneiden perään kysellyt kukaan. Alaskaan oli tiensä löytänyt myös moni
"villin lännen" veteraani. Lännessä sähkö oli tullut jäädäkseen. San Fransiscossa raitiovaunut mennä jyristelivät kaupungin katuja ylös ja alas. Lennättimen oli syrjäyttänyt puhelin ja nopeutuneen tiedonvälityksen ansiosta rikollisten toiminta vaikeutui entisestään. Tästä syystä myös ns. "kaupunginkesyttäjät" ja asemiehet tulivat tarpeettomiksi, aika oli ajanut heidän ohitseen. Moni "kuuluisuus" päätyi Alaskaan, missä vielä pitkään hallitsi vahvemman laki ja hyvälle asemiehelle oli käyttöä. Eräs kuuluisimmista oli sheriffi Wyatt Earp, Dodge Cityn ja Tomstonen "kesyttäjä".
Wyatt Berry Stapp Earp nousi kuuluisuuteen Tomstonessa, ottaessaan yhteen paikallisen
rikollisjoukkion kanssa. Wyatin tukena olivat olleet hänen veljensä, Morgan ja Virgil sekä
huonomaineinen "hammaslääkäri" John "Doc" Holliday. Veljeksistä James ja Warren, eivät
osallistuneet kuuluisaksi nousseeseen OK-corralin revolveritaisteluun. Wyatt toimi Alaskassa mm. ravintoloitsijana, ennen kuin palasi takaisin Kaliforniaan.
Keväällä 1987, Skagway täyttyi kaikkialta maailmasta saapuneista onnenonkijoista, rikollisista ja tyhjätaskuista. Kaikki haaveilivat kullasta ja rikkauksista, kukin tavallaan. Telttakylä kasvoi päivä
päivältä ja levittäytyen kaikkialle ympäristöön. Mitä erilaisempia yrityksiä nousi karuun laaksoon, pesuloista baareihin ja suutarien pajoista bordelleihin. Kauppiaat nostivat tavaroidensa hintoja
mielin määrin ja monien tavaroiden hinnat karkasivat tavallisten kansalaisten hallinnasta. Chilkoot
Trail nousi, kuin varjo usvaan kääriytyneenä kohti Klondykea ja kultaa. Jäätyneet ruumiit, joita
kukaan ei ehtinyt korjata pois, näyttivät tietä, kullanhimon riivaamille ihmisille. Kaupunkiin saapui
myös partaisia ja "skunkille" haisevia kullankaivajia, veteraaneja, joita kutsuttiin nimellä "Sourdough", "hapantaikina". Nimi juonsi taikinasta, jota he käyttivät leipomiseen. Osaa näistä sitkeistä etsijöistä oli onnistanut. He saapuivat kaupunkiin käytännöllisesti katsoen, taskut täynnä kultaa. Heitä ei ollut lannistanut pelottava Chilkoot Trail, eikä Yukonin jäätävä talvi. Eivät loputtomilta tuntuneet
rankkasateet, tulvat, mutavyöryt, itikkapilvet eivätkä intiaanit. Kaiken lisäksi he olivat osuneet
"taskuun" ja kahmineet kultaa pussikaupalla. Paluumatkallaan he olivat vielä onnekkaina välttäneet rikollisjengit. Skagwayssa odotti kuitenkin tien pää. Useimpien hiellä ja verellä kaivama kulta, hupeni hetkessä ahneiden baarimikkojen, huijarien ja sutenöörien pohjattomiin taskuihin. Koko syksyn he
olivat raataneet valtauksillaan, värjötelleet pahimman talven hulluina nälästä pienissä mökeissään, tahi maakuopissaan. Lumen kadotessa, kaivaneet ylös puron varsia, yhden toisensa perään ja löytäneet kultaa. Muutama viikko suhteettoman kalliissa kaupungissa vei heiltä jokaisen kultahipun. Osa pakkasi
tavaransa ja palasi Klondykeen, mutaisten purojen varsille, aloittamaan kaiken alusta. Jotkut,
viikkoja kestäneestä humalatilastaan toipuneina, työnsivät revolverin piipun suuhunsa. Klondyke
osasi vihata ja rakastaa, antaa toivoa ja murskata unelmia. Osalle tulokkaista se oli taivas, osalle siitä tuli helvetti.
Paul Palmu
|
