Toukokuun plogi

Toukokuun plogi

Lentäminen on mukava tapa nähdä ja kokea maailmaa. Nykyiset turvajärjestelmät (jos niitä nyt niiksi voi kutsua) ovat pilanneet lentämisen täysin. Kentillä ympäri maailman kuluu yhä enemmän aikaa. Koneiden vaihto kestää yhä kauemmin. Laukkuja katoaa ja särkyy. On muodostunut kenttiä, joita kannattaa välttää, kuten Pariisin. Turvatarkastuksissa olevat henkilöt eivät monestikaan oikeasti tiedä, mitä heidän tulisi tehdä. Jos sinulla on joku käsivoide taskussasi, niin se otetaan pois, laitetaan pieneen muovipssiin ja annetaan sitten sinulle takaisin ?

Aseiden kanssa matkustettaessa aikaa kuluu vieläkin enemmän. Lupakäytännöt muuttuvat jatkuvasti. Edes kenttähenkilökunta ei ole aina ajan tasalla. Itse matkustan usein Kanadaan ja olen seurannut erästä ilmiötä jo pitkään. Intialaiset miehet ja heidän turbaaninsa. Turvatarkastajat eivät koskaan pyydä heitä riisumaan sitä, eikä päähineitä koskaan esim. läpivalaista.

Kun Intialainen mies menee metallinpaljastajan lävitse ja laite piippaa, niin hänet tutkitaan kyllä päällisin puolin, mutta ei turbaania, erikoista. Onko päähine niin pyhä, ettei siihen saa kajota. Suuren turbaanin sisään mahtuu mitä tahansa. Kultaa, jalokiviä, huumeita, mitä tahansa ja paljon. Turbaani voi toki olla pyhä Intiassa, mutta kun se vaikuttaa olevan sitä myös kaikkialla muuallakin. Hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen ilmiö. Pieni käsivoideputkilo halutaan kyllä pois ja muovipussiin, kynsileikkurit samoin tai muut vastaavat kapineet, mutta turbaani.

Ei, se saa jököttää Intialaisen miehen päässä, vaikka laitteet kuinka piippaisivat.

Nyt on tullut kentille uusi villitys. Saat itse hoitaa tsekkauksen automaatissa. Tosin osa automaateista ei toimi koskaan tai toimii miten sattuu, mutta kuitenkin. Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, kun kukaan ei ole enää toivottamassa sinulle tai perheellesi hyvää lentomatkaa tai lomaa. Kaiken pitää tuottaa nykymaailmassa aina vain enemmän.

Paras tapa lisätä tuottavuutta ainakin Suomessa on henkilökunnan irtisanominen.

Meillä palkkakulut ja sosiaalimaksut ovat sitä luokkaa, että jos niistä vain jollain konstilla pääsee eroon, niin hyvin menee. Toki on muistettava, että jossain se raja kulkee, kun missään ei ole enää mitään mieltä. Päivä päivältä lähestymme sitä maagista pistettä ja silloin muuttuu koko maailma. Pysymmekö itse mukana, jää nähtäväksi.

Tietotekniikka johtaa ja valvoo ihmistä

Tietotekniikka on jo aikaa sitten ajanut ihmisten ohitse. Nykyisin käytössämme olevien laitteiden tekniikka on jo monen ulottumattomissa. Yritykset lisäävät valvontaamme ja meistä ja tavoistamme sekä tottumuksistamme halutaan tietää kaikki. Olemme jollain tapaa itsekin enää karjaa, joka on saatava mahdollisimman tuottavaksi. Erilaiset bonuskortit kertovat yrityksile kaiken meistä. Hammastahna tai vessapaperimerkin. Juustot, lihat, kalat, leivät, ihan kaiken.

Valvontakamerat, joita turvakameroiksi kutsutaan, tallentavat kaiken.

Miten ja missä liikumme ja ketä tapaamme. Näiden tietojen pohjalta laaditaan kauppojen pohjaratkaisut, ravintoloiden sisustat sekä kaikki muu ympärillämme.

Koneet tarkkailevat ja analysoivat meitä jatkuvasti. Miten meistä ja rahoistamme saadaan yhä enemmän irti. Milloin koneet tulevat siihen tulokseen, että ihminen on aikansa elänyt muinaisjäänne.

Heikko, yksinkertainen, lyhytikäinen, haavoittuva ja hidas ja ennen kaikkea kallis turha hyödyke. Todennäköisesti koneet ovat jo sen keksineet aikaa sitten. Tekniikka menee vauhdilla eteenpäin ja me ihmiset joudumme sopeutumaan uuteen aikaan. Kuten lentokentillä.

Meidät pakotetaan hväksymään kaikki se hieno tekniikka, vetoamalla meidän turhamaisuuteen. Toinen keino on pakottaminen. Elektron pankkikortit ja tieokoneella maksaminen ajettiin lävitse melko lyhyessä ajassa. Jonkin aikaa meitä seisotettiin tuntikausia pankkijonoissa ja se siitä. Nyt meille uskotellaan, että odotusajat lentokentillä lyhenevät uuden tekniikan myötä, näinköhän.

Paul Palmu