Hurja Joukko "The Wild Bunch"

HURJA JOUKKO

Villissä lännessä riehui useita rosvojoukkioita. Jesse ja Frank James miehineen, Daltonit, Youngerit, Doolinin Oklahombersit, Clantonin karjarosvot, Billy The Kidin joukkio, Clementsit jne. Näiden
lisäksi oli useita muita vähemmän tunnettuja varas ja rosvokoplia. Viimeisimpänä ja kaikkien edellä mainittujen joukkioiden yläpuolelle nousseena oli Butch Cassidyn ja Sundance Kidin johtama
ryöstökopla, jota kutsumme nimellä Hurja Joukko. Tämä joukkio nousi kaikkia edeltäjiään suuremmaksi
ja tehokkaammaksi. Parhaimmillaan tai pahimmillaan Hurja Joukko piti suurta osaa Yhdysvalloista pilkkanaan. Kopla toimi niin tehokkaasti, että se pakotti suuret rautatieyhtiöt polvilleen ja muuttamaan täysin tapojaan. Useita vuosia tämä joukkio tuntui olevan täysin ylivoimainen viranomaisille. Kopla toimi erittäin tehokkaasti ja pakeni tarpeen tullen vuorilla sijaitsevaan piiloonsa. Kehitys kuitenkin koitui tämänkin joukon kohtaloksi. Lennätin ja nopeat viestiyhteydet, sotilain ja turvamiehin varustetut junat
sekä suuret palkkiot tekivät lopulta tehtävänsä. Butch Cassidy ja Sundance Kid pakenivat
Etelä-Amerikkaan, jonne etsivätoimisto Pinkertonin mukaan heidän tiensä päättyi. Todisteet noiden
kahden kuolemasta ovat kuitenkin yhä puutteelliset. Bolivian hallitus oli saanut tarpeekseen jenkki ryöstäjistä ja paineet näiden kuriin saamiselle olivat kovat. Kun tulitaistelu Etelä- Boliviassa sijainneessa pikku kaupungissa nimeltä San Vicente oli ohitse, päättyi Hurjan Joukon tarina. Vai päättyikö.

Tarina alkaa

Robert Leroy Parker, alias Butch Cassidy syntyi 13 huhtikuuta vuonna 1866 Utahin Beaverissa.
Hän oli vanhempiensa Maximillian Parker ja Ann Campbell Gilliesin ensimmäinen lapsi, tulevasta
13 lapsen katraasta. Äiti, Ann Gillies oli syntyjään Tynesistä, Koillis-Englannista ja isä Maximillian Lancashiresta, niin ikään Englannista. Molemmat olivat saapuneet Yhdysvaltoihin 1850 - luvun
lopulla. Robertin isän Maximillianin sukuun, hänen isänsä kautta, liittyi hiukan sovitellen niinkin
kuuluisa henkilö, kuin kirjailija Charles Dickens. Robert kasvoi karjatilalla melko hyvissä oloissa,
vaikka hänen sukunsa olikin nähnyt vaikeita aikoja ja jopa kerjännyt kaduilla elääkseen. Robert
ystävystyi erään karjapaimenenkanssa, tämä kutsui itseään Mike Cassidyksi, huolimatta oikeasta
nimestään John Tolliver alias JT Mc Clammy. Robert ihaili miestä niin suuresti, että otti myöhemmin
tämän käyttämän sukunimen omakseen. Etunimi Butch juontui puolestaan hänen lyhyestä
työsuhteestaan teurastajana. Näin syntyi henkilö nimeltään Butch Cassidy, jona historia tulisi miehen tuntemaan.                                      

Rikosten tie

Robert Leroy Parkerin, alias Butch Cassidyn ( tästä eteenpäin käytämme hänestä nimeä Butch Cassidy ) rikollinen ura alkoi varsin vaatimattomasti. Hän ryösti pikkukaupan, saadakseen uudet housut ja ruokaa. Cassidy oli nuoruudesta huolimatta jo herrasmies ja hän jättikin kauppaan velkakirjan, jossa lupasi
palata maksamaan velkansa. Oikeus otti tämän huomioon ja jätti Cassidyn tuomitsematta. Cassidy työskenteli karjatiloilla vaihtelevalla menestyksellä usemman vuoden ja tapasi yhdellä näistä Matt Warner nimisen haaveilijan. Warner omisti kilpahevosen ja miehet löivät hynttyyt yhteen. Jonkin aikaa
he kiersivät hevoskilpailuista toiseen ja tienasivatkin varsin mukavasti. Kuitenkaan tämä ei ollut se tie, jota Cassidyn piti kulkea. Kesäkuussa 1889 Cassidy suunnitteli ja toteutti ensimmäisen pankkiryöstönsä. Hän iski San Miquel Valley pankkiin Coloradon Telluridessa yhdessä ystävänsä Matt Warnerin ja Mc Carty veljesten kanssa. Saalis oli nuorille miehille huikea 21000 dollaria. Ryöstön jälkeen miehet pakenivat Utahin puolella sijaitsevaan rosvojen piilopaikkaan. Cassidy oli teoreetikko ja hän suunnitteli kaiken huolellisesti. Piilopaikat olivat kaikki kaikessa. Vuoden kuluttua Telluriden ryöstöstä, Cassidy osti maata Wyomingista, koska oli löytänyt alueelta täydellisen piilopaikan. Paikka oli ollut kauan tunnettu rosvojen tyyssija ja oli sijainniltaan miltei mahdoton vallata. Kylässä, jota kutsuttiin nimellä Hole-in-the-Wall (reikä seinässä) majaili koko joukko lainsuojattomia. Joukkiolla ei ollut varsinaista johtajaa ja miehet tekivät ”keikkoja” pääsääntöisesti yksin tai pienellä porukalla. Tämän joukon johtajaksi Cassidy halusi. Cassidyllä ei ollut ajalle tyypillisiä johtajan ominaisuuksia, kuten raivokas ja väkivaltainen luonne ja fyysinen voimakkuus. Hänen parhaita avujaan olivat kylmäpäisyys, kärsivällisyys, älykkyys ja keskustelutaito. Vielä ei kuitenkaan ollut aika Cassidyn siirtyä johtamaan maan vaarallisinta rikollisjoukkiota. Cassidy työskenteli Herb Basset nimiselle tilalliselle joitakin vuosia ja heilasteli tämän tyttären kanssa. Cassidyn tie oli kuitenkin ennalta määrätty ja hänet pidätettiin pian hevosvarkaudesta. Cassidy passitettiin vankilaan Wyomingissa ja hän istui 18 kuukautta, kahden vuoden tuomiostaan. Vankilassa Cassidy löysi puuttuvat lenkit tulevaan koplaansa.

Hurja Joukko syntyy                                                                                                                                  

Vasta vankilatuomionsa jälkeen Cassidy hyväksyttiin osaksi rikolliskylää. Hyvin lyhyessä ajassa Cassidy nousi, kuin salaa, joukkion johtoon. Cassidy ei ollut synnynnäinen revolverimies, mutta käsitteli asetta riittävän hyvin. Vuonna 1896, elokuussa, Cassidy ryösti pankin Montpelierissa, Idahossa. Hänen mukanaan olivat Elzy Lay, Harvey Logan ( tultiin myöhemmin tuntemaan tappajana, nimeltään Kid Curry ) sekä Bob Meeks. Saalis oli 7000 dollaria. Ryöstön jälkeen piilopaikassaan Cassidy törmäsi mieheen nimeltä Harry Longbaugh. Tästä tapaamisesta oli syntyvä ystävyys, joka kestäisi tarinamme loppuun asti. Jostakin kumman syystä miehet tunsivat
käsittämätöntä vetoa toisiinsa. Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut seksuaalinen tunne. Longabaugh oli kotoisin Pennsylvaniasta ja tunnettiin rikollispiireissä nimellä The Sundance Kid. Sundance oli synnynnäinen asemies ja hengenvaarallinen ase kädessään. Todennäköisesti joukon nopein ”vetäjä” ja yksi nopeimmista asemiehistä koko valtiossa.  Kun Cassidy sai tämän revolverimiehen oikeaksi kädekseen, oli hänen johtajuutensa kiistämätön. Cassidyn älykkäästä johtajuudesta kertoo paljon se, ettei hän todennäköisesti koskaan tappanut ketään Yhdysvalloissa. Yleensäkin Hurjan Joukon maine ei perustunut väkivaltaan, vaikka koplaa joistakin tapoista syytettiinkin ja aiheesta. Todistusaineisto jäi kuitenkin usein miten vähäiseksi. Toinen todiste oli se, että Cassidy sai sellaiset miehet kuin:
Sundance Kid, Kid Curry (kutsuttiin tiikeriksi, tappaja), tämän veljet George, Johnny ja Lonny Curry, Harry Tracy ”Mad Dog” täysi psykopaatti, The Tall Texas, Bob Lee, Bill ”haisunäätä” Carver,
Elzy Lay, O.C. Hanks ( Deaf ”kuuro” Charley ) muutamia mainitakseni, toimimaan yhdessä joukkiona.
Se oli kiistämätön taidonnäyte.

Etta Place                                                                                                                                              

Ystävyys Sundanceen toi Cassidyn elämään myös viehättävän, hiukan surumielisen ja kauriinsilmäisen Etta Placen. Etta Place jäi historiaan salaperäisenä ja lähes tuntemattomana naisena. Todennäköisesti hänellä oli seksisuhde molempiin miehiin, mutta Sundance Kid oli kuitenkin kiistatta hänen varsinainen poikaystävänsä. Joidenkin tarinoiden mukaan myös aviomies, mutta tästä ei ole todisteita. Rikolliskoplalla oli toki naisia piilopaikassaan ja sen ulkopuolellakin. Kuten, Will Carverin tyttöystävä Josie Basset. Tämän sisar Ann Basset, joka heilasteli Cassidyn kanssa. Maude Davis Elzy Lay´n nainen, Laura Bullion jne. Monet naisista viettivät aikaa rosvojen piilopaikoissa, mutta ei Etta. Etta toimi jonkin aikaa opettajana ja tarjosi usein pako ja piilopaikan Sundancelle ja Cassidylle. Tarinat kertovat myös, että miehet olisivat tavanneet Ettan San Antoniossa, Texasissa, Madame Fannie Porterin bordellissa. Tästä ei ole varmuutta, kuten ei siitäkään, että Etta Place olisi toiminut prostituoituna. Kuka Etta Place sitten oli.Pinkertonin etsivätoimiston tietojen mukaan hänellä oli useita kutsumanimiä. Etta, Ethel, Ethal, Eva, Rita jne. Nämä jätämme omaan arvoonsa. Etta Place oli Ethel Place. Etta todennäköisesti kutsumanimi ja eniten käytetty. Syntymävuosi melkoisella varmuudella 1878. Tämä on Denveriläisen sairaalan kirjaama tieto. Vuonna 1901 Etta seurasi rakkaitaan, näiden pakomatkalla New Yorkista Buenos Airesiin, Etelä-Amerikkaan.
(tähän palaamme myöhemmin ).

Ryöstöjen sarja

Huhtikuussa vuonna 1897 Cassidyn kopla ryösti Castle Gate nimisessä kaivoskaupungissa, Utahissa toimineen Pleasant Valley Companyn palkkarahat. Saalis noin 7000 dollaria. Kopla teki pieniä iskuja
sinne tänne, mutta kesäkuussa 1899 kaikki muuttui. Cassidy, joka ei ollut koskaan pitänyt pankeista,
iski Union Pacific junaan lähellä Wilcoxia, Wyomingissa. Saalis oli huikea ja miehet painuivat piiloon koloonsa. Cassidy oli aina sanonut, että pankkiryöstöt olivat riskialttiita. Pankit sijaitsivat kaupungeissa, jonne oli helppoa järjestää väijytys. Lennättimien ansiosta tieto oli hetkessä kaikkialla. Junan taas
saattoi pysäyttää minne halusi ja poliiseilta vei kauan päästä ryöstäjien jäljille. Wilcoxin junaryöstö
sai kuitenkin aikaan sen, että kopla haluttiin kiinni. Rautatieyhtiö palkkasi mm. Pinkertonin
etsivätoimiston jäljittämään ryöstäjiä. Jopa kuuluisan jäljittäjän Tom Hornin sanottiin olleen joukon
jäljillä. Cassidyä ja hänen joukkoaan ei kuitenkaan löydetty. Cassidy oli katkaissut välinsä
tyttöystäväänsä Ann Bassettiin ja passittanut tämän kotiin.

Cassidy vastasi syntyneeseen jahtiin aloittamalla varsinaisen ryöstöjen sarjan. Yhden ryöstön yhteydessä Kid ja George Curry ampuivat sheriffin, nimeltä Joe Hazen. Nyt Hurja Joukko sai murhaaja statuksen. Luonnollisesti miesten kiinnisaamisen paineet kasvoivat ja yhteiskunnan syyttävät katseet kääntyivät kohden voimattomia lainvartijoita.
Heinäkuussa, sen yhdentenätoista päivänä vuonna 1899 Colorado and Southern Railroad juna ryöstettiin lähellä Folsomia, Uudessa Meksikossa. Heti ryöstön jälkeen tapahtuneessa yhteenotossa Elzy Lay tappoi sheriffin nimeltä Edward Farr. Tapahtumasta ei ole tarkkoja tietoja. Pian Lay kuitenkin pidätettiin ja passitettiin vankilaan. Cassidyyn tämä sattui raskaasti. Lay oli ollut yksi hänen luottomiehistään. Cassidy yritti turhaan vedota eri tahoille, kuvernööriä myöten, saadakseen armahduksen Lay´lle, mutta turhaan. Tapahtuma sai Cassidyn vihaamaan rautatieyhtiöitä entistä enemmän.     

Helmikuun 28 päivänä 1900, Kid Curryn veli Lonny vietti aikaa tätinsä kotona, kun ryhmä lainvartijoita yllätti hänet. Lonny sai surmansa tulitaistelussa ja hänen serkkunsa Bob Lee pidätettiin. Huhtikuussa, sen 17 päivänä, sheriffit John Tyler ja Sam Jenkins saivat kiinni George Curryn Grand Countyssä, Utahissa ja ampuivat tämän kuoliaaksi. Toukokuun 26 päivä, Georgen veli Kid ratsasti tuulispäänä
Grand Countyyn ja ampui hengiltä molemmat sheriffit. Tämä oli kosto Lonnyn ja Georgen
tappamisesta. Näiden ampumisten jälkeen kopla oli jonkin aikaa piilossa ja hiljaa. Syyskuussa sen
19 päivänä Cassidy, Longbauhg ja Bill Carver ryöstivät First National Pankin Winnemuccassa
Nevadassa. Saalis 32640 dollaria. Joulukuussa, samana vuonna Cassidy, Longbauhg, Harvey Logan, Ben Kilpatrick ja William Carver ikuistivat itsensä valokuvausliikkeessä Fort Worthissa, Texasissa.
Tästä valokuvasta tuli maailmankuulu ja se on paras kuva koplan sen hetkisestä johtoryhmästä.

( Kuvassa vasemmalta ovat: Harry Longbaugh "Sundance Kid", William Carver, Ben Kilpatrick "The Tall Texan", Harvey Logan "Kid Curry" ja Butch Cassidy )

Heinkuun kolmantena päivänä vuonna 1901 pieni joukko Kid Curryn johdolla ryösti Great Nothern
junan, lähellä Wagneria, Montanassa. Saalis oli huikea 60000 dollaria. Joukkoa ajettiin takaa ja Will
Carver saatiin ammutuksi. Hurja Joukko liigana teki jo kuolemaansa. Cassidyä ja Sundancea ajettiin
takaa, kuin hulluja koiria. Rautatieyhtiöt varustivat juniin sotilailla ja lainvartijoilla miehitettyjä
vaunuja ja koplan maailma alkoi kutistua kasaan. Joulukuun 13 päivänä Kid Curry tappoi
tulitaistelussa  poliisit William Dinwiddlen ja Robert Saylorin. Currya ajettiin takaa pitkin maita
ja mantuja, mutta tämä pääsi pakoon. Päästyään Montanaan, Curry kävi ampumassa karjatilallisen
nimeltä James Talvet. Tappo oli kosto hänen veljestään Johnnystä.

Pako yli merten

Helmikuun kahdeskymmenespäivä 1901, Cassidy, Longbaugh ja Etta Place pakenivat New Yorkiin.
Sieltä kolmikon matka jatkui hörylaivalla nimeltä Herminius, Buenos Airesiin, Argantiinaan. He
ostivat valtaisan maatilan aivan Andien juurelta, pienestä kylästä nimeltään Cholila. Maatila käsitti
peräti 15000 hehtaaria maata ja pienen mökin Rio Blanco nimisen pikkuisen joen rantamalta. Todennäköisesti Cassidy halusi vilpittömästi jättää rötökset taakseen. Sundancen mielipidettä hän ei
edes kysellyt. Etta taas oli täynnä jatkuvaa pakenemista ja vaikea astma teki hänen elämänsä
hankalaksi. Korkeuserot Andien juurella olivat huikeat. Heidän mukaansa varaama pieni käteiskassa hupeni myös, kuin hiekka tiimalasissa. Argentiinassa kylät olivat hajallaan ja sitä kautta myös pienet
pankit. Pankkien rahavarannot eivät olleet kovin suuria, mutta ne olivat kokeneille rosvoille helppoja ryöstää. Yleensä pankeissa oli vain yksi tai kaksi sotilasta vartijana. Alueen alkuperäisasukkaat taas inhosivat rikkaiden pankkeja eivätkä auttaneet lainvartijoita millään lailla. Cassidy ja Longbaugh
ryöstivät pankkeja siellä täällä vaihtelevin tuloksin ja pakenivat piiloon äärettömille aroille.

Toivottomuuden kehä alkoi uudelleen muodostua kolmikon ympärille. Argentiinan sotilasosastot
alkoivat tehdä yhteistyötä ja etumatkasta aroille muodostui kerta kerralta lyhyempiä. Etta ei
myöskään jaksanut enää kaksikon matkassa ja kaipasikin takaisin kotiin, Yhdysvaltoihin.

Argentiinassa ja naapurimaassa Boliviassa oli toki muitakin Amerikan puolelta paenneita rikollisia.
Monet näiden epämääräisten porukoiden tekemistä ryöstöistä pantiin auttamatta Cassidyn ja
Longbaughin tilille. Sisukas ja peräänantamaton Pinkerton, etsivä Frank Dimaion hahmossa,
lähestyi myös vääjäämättä. Cassidyllä ja Longbaughilla oli myös maksettuja vakoojia ja
yhteyshenkilöitä, kuten sheriffi Edward Humbrey, joka varoitti heitä Pinkertonista. Kolmikko
luopui maatilastaan ja pakeni Chilen puolelle. Piiloteltuaan aikansa he palasivat takaisin
Argentiinaan vuoden 1905 lopulla. Joulukuun 19 päivänä ryöstettiin Banco de la Nacionin
sivukonttori Villa Mercedes kuuden ja puolensadan kilometrin päässä Buenos Airesista. Asialla
olivat todennäköisesti Cassidy ja Longabauhg sekä maahan saapunut Harvey Logan. Miehet
pakenivat lainvartijoita jälleen Chilen puolelle.

Kesäkuussa, sen 30 päivänä 1906, Etta matkusti takaisin San Franciscoon. Cassidy ja Longbauhg saivat töitä Concordia nimisen kaivosyhtiön tina kaivoksilla. Sinänsä hirtehistä, että he toimivat rahakuljetusten vartijoina. Tämä oli todennäköisesti kaksikon viimeinen yritys palata kaidalle tielle.
He hoitivat työnsä moitteetta. Banditos Yanqui rosvojen ajojahti kuitenkin jatkui kiihkeänä ja sotilasosastoja oli liikekannalla useita. Kaikki vihjeet jenkki rosvoista tutkittiin tarkasti ja rosvot haluttiin hengiltä.

Raskaan tien pää           ( kuvassa: Sundance Kid ja Etta Place )

Marraskuun 3 päivänä Etelä-Boliviassa, lähellä San Vicenten kylää ryöstettiin erään kaivoksen rahalähetys arvoltaan 15000 pesoa. Ryöstäjien uskotaan olleen Cassidy ja Longbauhg. Todennäköisesti nämä eivät kuitenkaan olleet asialla. Heillä oli hyvä työ ja heitä arvostettiin.
Etta oli myös antanut uhkavaatimuksensa ryöstöjen jatkumisen suhteen. Yhtä kaikki, Cassidy ja Longbauhg olivat majoittuneet San Vicentessä sijainneeseen pieneen majataloon.                                                             
Majatalon omistaja, Bonifacio Casasola oli entinen kaivosmies ja tunnisti miesten mukana olleen muulin
Aramayo nimisen kaivoksen muuliksi. Casasola lähetti oitis sähkeen lähimpänä sijaitsevaan
sotilasyksikköön mahdollisista jenkki rosvoista. Kapteeni Justo Concha oli pienen sotilasryhmän
kanssa aivan San Vicenten laitamilla ja kiirehti paikalle. Myöhään iltasella marraskuun kuudentena
päivänä Concha muutamien sotilaidensa, paikallisen pormestarin sekä kiireellä palkattujen
väliaikaisten apusheriffien avustamana piiritti rosvojen vuokraaman savimökin. Sotilaat lähestyivät
mökkiä, mutta saivat luoteja vastaansa. Yksi sotilaista kuoli heti ja muutama haavoittui. Laukaukset
kiirivät ympäri kylää. Sitten tuli hiljaista. Kaikki odottivat jotakin tapahtuvaksi. Aamuyöllä kahden
aikaan mökistä kuului laukaus ja pian toinen. Yö kului kaikkien pidättäessä hengitystään, mutta
hiljaisuus oli rikkumaton. Hämärän siirtyessä aamun ensi kajon tieltä, sotilaat ja kokemattomat
apusheriffit lähestyivät varovasti mökkiä. Mökistä löytyi kaksi ruumista, jotka olivat täynnä luotien t
ekemiä haavoja. Toisella kuolleista oli myös ammottava reikä otsassaan ja toisella sydämessä.
Rosvojen pääteltiin tappaneen itsensä tietäessään etteivät pääsisi enää pakenemaan.

Epilogi

Tarinat ovat aina tarinoita. Sen paremmin media, kuin Hurjasta Joukosta kirjoittaneet kirjailijatkaan
eivät voineet sulattaa tietoa itsemurhista. Elokuvassa ”Butch ja Kid, auringonlaskun ratsastajat” tähtinä Paul Newman ja Robert Redford, sankarit joutuvat valtaisan sotilasjoukon piirittämäksi ja kuolevat sankarillisesti ylivoiman edessä. Mitä sitten oikeasti tapahtui. Totuutta ei ehkä tiedä kukaan. Olivatko
San Vicenten savimajassa kuolleet miehet Cassidy ja Longbaugh. Vai kenties Harvey Logan ja joku
muu. Kuka ampui miehet. He itse vaiko joku muu. Sotilaita ja sheriffejä oli paikalla niin vähän, että
parin miehen pakoa majasta olisi tuskin huomattu. Olisiko älykäs ja laskelmoiva Cassidy ajanut itsensä
niin typerään umpikujaan. Pinkerton jatkoi tutkimuksia vuosikausia, mutta turhaan.
Saamattomaksi ja tehottomaksi haukuttu Bolivian poliisi halusi epätoivoisesti panna pisteen
jenkkirosvojen tarinalle, kuten naapurivaltioidenkin viranomaiset. Kuolleet rosvot oli ”tunnistettu” Aramayo kaivoksen palkkarahojen ryöstäjiksi. Sitä, oliko kysymyksessä Cassidy ja Longbauhg ei
kukaan tiedä. Poliisilla ei ollut miesten tietoja. Ruumiit haudattiin San Vicenten hautausmaalle.
Tarkkaa hautaa ei kerrottu kenellekään. Kaikista tutkimuksista huolimatta, joita Pinkertonin teki,
ei totuus selvinnyt. Vielä vuonna 1991 oikeuslääketieteen antropologi Clyde Snow ryhmineen koetti
löytää pieneltä hautausmaalta tuntemattomien amerikkalaisten jäännöksiä DNA-tutkimuksia varten,
mutta turhaan. Missä olivat Cassidy ja Longbauhg. Maaliskuun kuudentenä päivänä vuonna 1907
höyrysi brittiläinen matkustajalaiva Buenos Airesista kohti New Yorkia, Yhdysvaltoja.
Silminnäkijöiden mukaan laivassa matkusti muiden muassa tyylikäs pariskunta. Todistajien mukaan
nämä olivat Butch Cassidy ja Etta Place. Placen kerrottiin olevan raskaana. Toinen tarina kertoo
Cassidyn korjanneen kasvojaan kirurgilla Pariisissa. Vuonna 1960, erään lehden haastattelussa
Josie Basset kertoi Cassidyn käyneen hänen luonaan vuonna 1920, palattuaan Etelä-Amerikasta. Basset kertoi myös Cassidyn kuolleen vuonna 1935 Johnnien kaupungissa, Nevadassa. Monia muitakin tarinoita
on olemassa. Niiden spekuloiminen ei auta totuuden löytämisessä. Oli totuus sitten mikä hyvänsä,
Cassidyn, Longbauhgin ja Etta Placen elämäntarina on yksi mielenkiintoisimmista lännen historiassa.

Paul Palmu