Citykanit

Viime aikoina ovat ns. citykanit puhuttaneet jälleen päättäjiä. Citykanien vähentäminen kun median mukaan maksaa Helsingille yli 300.000 euroa vuodessa. Jassoo. Citykanit ovat ihan oikea ongelma
puistojen istutuksille ja kasveille. Sitä ei toki käy kieltäminen. Totta on myös se, että kanit ovat tulleet Suomen luontoon jäädäkseen. Niitä ei koloistaan enää pois saa. Aivan samoin livahti aikoinaan
supikoira, rajan ylitse vehreisiin metsiimme ja juurtui tänne, kuin ikihongat konsanaan. Kanit ovat mestareita selviytymään. Ne kaivautuvat maan alle suojiinsa ja selviävät helposti kovastakin talvesta,
kuten viime talvet ovat hyvin osoittaneet. Ne myös lisääntyvät melkoisella nopeudella jänisten tapaan.
Niiden kantaa pitää rajoittaa, se on aivan selvää. Kuitenkin tuo 300.000 tuntuu aika hurjalta summalta. Voihan olla, että koska en ole poliitikko, enkä käynyt siihen vaadittavaa aivojen-pesukurssia, niin en ymmärrä noita kustannuksia. Joku toimittaja kylläkin voisi selvittää, millä perusteilla ja kenelle tuo
summa maksetaan. Kiinnostaa vain..
Suomessa on liki 300.000 metsästäjää, joista muutama kymmenen prosenttia metsästää aktiivisesti.
Määrä on kokolailla suuri. Riistasta ja jahtimahdollisuuksista on jatkuva pula. Ansapyynti on
lähestulkoon jo tuhottu kulttuuristamme. Näin maallikkona tulee mieleen, että pääkaupunkiseudun
voisi jakaa vaikkapa neiliönmuotoisiin alueisiin ja niihin oikeuttavia kanien ja rusakoiden kaatolupia
voisi kaupunki myydä ammattimetsästäjille. Suomesta kun yhä löytyy todella ammattimaisia loukkupyytäjiä, jotka tekevät ansiokasta työtä esim. supien vähentämiseksi. Joillekin alueille voitaisiin myöntää pienoiskivääri taikka jousilupa. Aivan varmasti luvat tekisivät kauppansa ja kanit sekä
rusakot saisivat kyytiä. Ja tietysti kaupunki kipeästi kaipaamaansa rahaa. Sen sijaan, että se nyt sitä jatkuvasti menettää. Niin, kuten jo tulinkin maininneeksi. Minä en ole poliitikko, kunhan tässä asioita yksinäni pohdin.

 Paul Palmu