Chilkoot Trail

Chilkoot Trail ja Chilkoot Pass

Yli 100.000 tuhatta seikkailijaa ja onnenonkijaa tavoitteli paratiisia Klondyken ja Alaskan kultamailta.
Vajaa viidennes näki koskaan heijastustakaan kullasta, suurin osa ei koskaan nähnyt yhtään himoittua kultahippua. Chilkoot Trail, portti taivaaseen, kuten intiaanit tuhansia vuosia vanhaa reittiä kutsuivat.
Chilkoot Trail oli kuitenkin useimmille sen jäisille rinteille pyrkiville, portti helvettiin. Ne onnekkaat
jotka olivat selvinneet helvetinmoisesta noususta ylös vuorelle,  kohtasivat Kanadan Mounted Policen ilmeettömät kasvot ja puhtaan virheettömät uniformut. Tulliparakki oli pitkä rakennus keskellä, ei
mitään. Rakennuksen katolla liehuivat rätisten Yhdysvaltojen ja Kanadan liput. Pihamaa ja sitä
ympäröivä alue oli mustanaan majoittuneita onnettomia, jotka joutuisivat odottamaan maahanmuuttopapereidensa käsittelyä. Yhtäkään puuta ei ollut näkyvissä. Useimpien seikkailjoiden
papereihin merkittiin "ammatiksi" kullankaivaja. Tuulessa tuoksui terva ja sahattu puu, lämmitysöljy
ja talvi.  Puutavaraa oli kasattu suuriin kasoihin ja ne olivat tiukasti aidatut vahvoin piikkilanka aidoin. 
Puu oli täällä kalliimpaa, kuin kulta. Alhaalla sinisenä hohtavan Bennet Laken rantamat välkkyivät
tuhansista nuotioista. Hiukan kauempana, idässä oli Tagish Lake, sinne eivät kullankiillon sokaisemat
yltiöpäiset seikkailijat olleet vielä ehtineet.

Kaikkialla raikui "Klondyke or bust". Klondyke tai kuolema ! Ihmiset, jotka olivat kuin ihmeen
kaupalla selvinneet jäiseltä rinteeltä Kanadan puolelle, olivat kuin mielipuolet. Kuitenkin heidän
raskas tiensä oli vasta alussa. Kanadan talvi oli luotaansa työntävä ja armoton. Useimmat eivät tulisi selviämään edes ensimmäisestä talvestaan vuorilla. Ruuasta oli jatkuva pula, eikä riistaa juurikaan
ollut. Intiaanit löysivät kyllä riistaa omiksi tarpeikseen, mutta eivät valkoisille myytäväksi. Vitamiinien
puute aiheutti keripukkia ja muita sairauksia jotka koituivat tuhansien kuolemaksi. Chilkoot Trail
"portti taivaaseen", olisi paremminkin voinut olla "portti helvettiin". Korkeutta ei ollut paljoa, mutta
nousu oli silti helvetillinen ja jäisenä hengenvaarallinen ylitettävä. Aivan aluksi polku vaikutti helpolta.
Maisema oli kaunista kuusi ja mäntymetsää. Polku myötäili Dyea Riveriä ja kohosi hitaasti ylemmäs.
Metsän jäädessä taa alkoi avara tundra, jossa tuuli pääsi esteettä puhaltamaan täysin palkein.
Varsinaiselta polulta oikealle jäi reitti, jota tavaroita ylös jäätikölle raijaavat intiaanit käyttivät.
Ihmisvirta soljui ylös rinnettä hitaasti, mutta varmasti. Useimmilla miehistä oli lapsi selkään väsätyssä kantotuolissa. Jokaisella oli nyyttejä ja reppuja sylin täydeltä. Rinne oli niin jyrkkä ja vaikeakulkuinen,
ettei paljoa tavaraa saanut mukaan yhdellä kertaa. Tästä syystä useinpien olisi tehtävä matka moneen
kertaan. Tavaroita olisi kasattava ylös tasangolle vähä vähältä. Huonokuntoisilta se ei ikinä onnistuisi,
mutta vielä he eivät sitä tienneet, piruparat. Reitti oli ikivanha, intiaanien vuosisatoja kenties tuhansia käyttämä ja ainoa "kelvollinen" mahdollisuus vuorten ylittämiseen. Siellä täällä oli istuvaan asentoon
jäätyneitä ruumiita. Väsyneiden ja nälkiintyneiden seikkailijoiden unelmat olivat iäksi jäätyneet ja
hautautuneet Alaskan ikilumen alle. Sheep Camp oli pieni matala laakso, jossa oli mahdollista levätä,
ennen viimeistä nousua ja sinne onnettomat perustivat väliaikaisia leirejä, jonne rahtasivat tavaroitaan. Viimeinen osuus oli "ainoastaan" viisisataa metriä korkea, mutta täysin vailla suojaa. Pienet jäiset
askelmat, joita kallioon oli hakattu 1500, olivat mahdottomia kiivetä ja eteenpäin oli ryömittävä
nelinkontin, kynsiä apuna käyttäen. Täällä viimeistään heikot sortuivat ja joutuivat siirtymään lauman
edestä sivuun. Kaukana alhaalla hohti jäisen sinisenä Bennet Lake, jonka rantamilla hehkuivat sadat
nuotiot. Sopulilauman tavoin ihmisvirta työntyi lopulta yli reunan ja levisi laakealle tasangolle. Vastassa
oli Bennet Camp ja Kanadan tulliasema sekä pelätyt Kanadan "Punatakit". Ratsupoliisit jotka täällä
vuorilla olivat paremminkin "koirapoliiseja" koska liikkuivat koiravaljakoilla. Paremmin tämä tehokas poliisiyksikkö tunnettiin ( ja tunnetaan yhä) nimellä Northwest Mounted Police.

"Klondike or bust" Klondike taikka kuolema, huusivat ihmiset ja ryntäsivät kohden Kanadan tullirakennusta. He olivat selvinneet voittajina pelätystä Chilkoot Trailista, edessä oli Klondike ja kesä.
He olivat "pelastuneet". "Klondyke or bust", Klondyke taikka kuolema.
Tuo kannustushuuto on painunut ajan taa, kauas historian hämärään.
Usko, toivo ja rakkaus, ovat kaikki mitä elämä vaatii onnistuakseen, Klondykessa sekään ei riittänyt. Tuhannet ja taas tuhannet perheet
möivät kaiken omaisuutensa ja lähtivät kauas Amerikkaan, tielle jolta
ei ollut paluuta.

Hyvällä syyllä voidaan kysyä, oliko tästä kaikesta mitään hyötyä.
Kysyä voisi myös, onko mistään mitä teemme mitään hyötyä. On toki.
Kaikki mitä teemme ja olemme tehneet, vievät meitä eteenpäin elämän loputtomassa virrassa. Kokemukset ja toiveet synnyttävät uusia ja
ajavat meitä eteenpäin. Tuhannet ihmiset kaikkialta maailmasta suuntasivat askeleensa kohden Klondyken kultakenttiä. Suurin osa
heistä ei koskaan nähnyt vilaustakaan kullasta.
Valtaisa määrä tulokkaita eli lyhyen ja kullanhimon sokaiseman
elämän Klondyken ja Alaskan karuissa maisemissa. He haaveilivat kullasta,
jota eivät koskaan nähneet.

Teksti: Paul Palmu