Calamity Jane
Rääväsuinen riidanhaastaja vaiko eksynyt enkeli
Vuonna 1852, toukokuun ensimmäisenä päivänä Missourin Princetonissa näki päivänvalon pieni tyttövauva, joka sai nimekseen Martha Jane Canary-Burke. Pienen Princetonin asukkaista kukaan, ei edes Janen vanhemmat, olisi voineet hurjimmissa unissaankaan kuvitella, millainen tyttö Janesta olisi kasvava. Jane menetti äitinsä ollessaan vasta 14 vuotias ja isänsäkin vuotta myöhemmin. Janen äiti kuoli Montanan Black Footissa. Äidin kuoleman jälkeen perhe muutti Salt Lake Cityyn, Utahin osavaltioon. Janen isä kuoli Salt Lake Cityssä ja Jane joutui nyt yksin huolehtimaan kahdesta veljestään ja kolmesta sisaruksestaan. Jane oli harrastanut metsästystä koko nuoren ikänsä ja olikin varsin hyvä ampuja. Tästä oli nyt suurta hyötyä, kun pöytään piti saada syötävää. Vuosi isänsä kuoleman jälkeen Jane otti suunnan kohti Wyomingia ja siellä pientä kaupunkia nimeltä Fort Bridger.
Ratsuväen tiedustelija vai sairaanhoitaja
Tuohon aikaan ei töiden saanti ollut nykyistä helpompaa ja naiselle se oli sitäkin vaikeampaa. Todennäköisesti vuonna 1870 Jane sai töitä Yhdysvaltain hallitukselta. Janen sanotaan toimineen tiedustelijana ratsuväessä, mutta tämä on epätodennäköistä moneltakin osin. Ensinnäkin työ oli raskasta ja vaati loputtomia öitä taivasalla ja hevosen selässä. Toisekseen nainen, miesten joukossa tiettömillä taipaleilla, olisi ollut jatkuva uhka koko komppanialle. Komppanioiden nostoväkeen kuului mm. sairaanhoitajia ja uskottavampaa onkin, että Jane sai töitä hoitajana tai apulaisena. Jane tunnettiin erinomaisena tarinan kertojana varsinkin myöhemmällä iällään ja hän yhdisteli itseään mieluusti milloin mihinkin seikkailuun. Janen tiedetään tai ainakin uskotaan toimineen tiedustelijana, postiratsastajana, postivaunukuskina, vartijana, sairaanhoitajana, muulikuskina jne. Kuitenkin varmoja tietoja hänestä on hyvin vähän ja suurin osa seikkailuista perustuu hänen omiin kertomuksiinsa. Jane oli myös melko hyvä ampuja ja aseenkäsittelijä, siitä ei liene epäilystä.
Kodiak naaraan ja Timber Wolfin risteytys nimeltä: Calamity Jane
Jane ryyppäsi paljon ja tässä hän ylsi miesten tasolle ja jopa ohitse. Vuonna 1873 Jane on kertonut osallistuneensa taisteluun intiaaneja vastaan. Goose Creekin taistelussa Jane oli omien sanojensa mukaan pelastanut kapteeni Eganin hengen. Egan oli ristinyt Janen Calamity Janeksi ja sanonut, että sillä nimellä hänet tultaisiin tuntemaan ympäri maan. Mene ja tiedä, totuus kuitenkin on, että Calamity Janesta tuli maan kuulu ja hänen tarinansa elää yhä.
Goose Creekin taistelujen jälkeen Janen on kerrottu siirtyneen Fort Custeriin ja sieltä edelleen Black Hill´siin suojelemaan mainareita ja siirtolaisia. Tarinat ovat tarinoita, eikä niitä kannata spekuloida. Yleisesti uskotaan Janen jollain tavalla olleen mukana intiaanikahakoissa, mutta mikä hänen roolinsa oli, on epäselvää. Omien sanojensa mukaan Jane toimi myös kenraali Custerin joukoissa tiedustelijana vuonna 1876, mutta sairastuminen pelasti hänet Little Big Hornilta.
Deadwood ja Wild Bill Hickock
Samaisena vuonna Jane tapasi miehen, jonka on sanottu muuttaneen hänen maailmansa. Miehen nimi oli Wild Bill Hickok. Janen tiedetään toimineen prostituoituna. Jane oli kuitenkin niin rääväsuinen ja luotaantyöntävä, että useimmat miehet kiersivät hänet kaukaa. Todennäköisesti kovan ulkokuoren alla piileksi kuitenkin arka ja heikko tyttö, joka pelkäsi miesten kovaa maailmaa. Kova ja törkeä käytös peitti epävarmuuden. Jane tarttui myös helposti revolveriinsa, joka omalta osaltaan sai miehet varpailleen. Wild Bill Hickok muutti kaiken ja Jane rakastui silmittömästi pitkähiuksiseen revolverimieheen. Pari saapui Deadwoodin kultakaupunkiin Fort Laramiesta. Wild Bill Hickokista on oma tarinansa eikä totuutta tiedä varmasti kukaan. Millainen oli Janen ja Billin suhde. Todennäköisesti he eivät olleet rakastavaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. On varmaa, että he jakoivat vuoteen silloin tällöin. Jane makasi kuitenkin myös muiden kanssa, milloin kenenkin, toisinaan rahasta ja toisinaan ei. Jotain kummallista kuitenkin oli noiden kahden suhteessa. Wild Bill kohteli Janea aina tasa-arvoisena ja läheisenä ja Jane olisi tehnyt miehen edestä mitä tahansa. Olivatko he vain yksinkertaisesti sukulaissieluja vai mikä oli totuus. Mitä oli tapahtunut matkalla Laramiesta Deadwoodiin.
Deadwoodissa rikolliset hallitsivat kaupunkia ja kultalöydöksiä, etunenässä paatunut Al Swearengen. Hickokia väistivät kaikki tervejärkiset. Jane seurasi Hickokia kaikkialle kuin varjo.
Hickokilla oli toinenkin "vartija", erittäin hyvä ystävä nimeltään Charlie Utter. Utter ystävystyi myös Janen kanssa ja arvosti tätä ihmisenä ja ystävänä. Charlien on sanottu pitäneen Janen kaidalla tiellä., koska Bill ei asiasta suuremmin piitannut. Oliko Janen ja Charlien välillä jotain, tuskin. Molemmat arvostivat Wild Billiä liikaa loukatakseen tätä. Jane taas piti Hickokia "miehenään" eikä olisi alkanut suhdetta tämän ystävän kanssa.
Lähtölaskenta
Calamity Janen ja Hickokin suhde jäi kuitenkin lyhyeksi. Eräänä sumuisena iltana, saman vuoden 1876 elokuussa, kuukauden toisena päivänä Wild Bill astui sisään kantabaariinsa, aikomuksenaan pelata pokeria pikkutunneille, kuten hänen tapansa oli. Hickokin tapana oli istua aina selkä seinää vasten ja hänellä oli "nimikko" paikkansa, jota kukaan ei yleensä käyttänyt. Tällä kertaa eräs mainari istui juuri tuolla kyseisellä paikalla. Miksi Hickok ei käskenyt miestä vaihtamaan paikkaa on hämärän peitossa samoin kuin se, että Hickok ei ollut pukeutunut normaaliin tyylinnsä vaan eräänlaiseen juhla-asuun. Revolveri oli työnnetty kankaisen vyön alle ilman koteloa, miksi. Tarinat kertovat Hickokin tienneen kuolemansa lähestyvän, ehkä hän etsi sitä joka ikinen ilta. Yhtäkaikki. Juoppo pikkukonna nimeltään Jack McCall astui saluunaan kesken pokeripelin, käveli tyynesti Hickockin taakse ja ampui tätä suoraan päähän. Hickok kuoli saluunan likaiselle lattialle. McCall pidätettiin välittömästi, mutta hän karkasi vankilasta saman tien. McCall saatiin kuitenkin kiinni melko pian Horse Creekistä, jossa hän piilotteli eräällä farmilla. Tappaja kuljetettiin Dakotan osavaltioon, Yanktonin kaupunkiin, jossa hänet tuomittiin kuolemaan hirsipuussa. Tuomio pantiin täytäntöön saman tien.
Calamity Janen elämästä katosi hetkeksi pohja. Hän juopotteli kuin maailman lopun edellä, piittaamatta mistään tai kenestäkään. Charlie Utter oli ainoa, jonka hän päästi lähelleen. Tavallaan Jane etsi kuolemaa, kuten Hickokin oli tehnyt, mutta kuolema ei halunnut tuota rääväsuista juoppoa.
Matkan pää
Calamity Janen elämänvaiheista vuosina 1876 ja 1885 ei tiedetä paljoakaan ja se mitä uskotaan tiedettävän, perustuu jälleen hänen omiin kertomuksiinsa.
Todennäköisesti Jane kuljeskeli halki maan ilman päämäärää ja tavoitetta, täysin eksyksissä, Billiä ikävöiden. Janen uskotaan vierailleen ainakin Wyomingissä ja hän on kertonut pitäneensä majataloa (lue "ilotaloa") Yellow Stonessa. Janen uskotaan käyneen aina San Franciscossa asti. Vuonna 1884 Calamity Jane ilmestyi El Pasoon Texasiin ja tapasi siellä miehen nimeltä Clinton Burk. Pari avioitui vuonna 1885 elokuussa. Jane on kertonut, että oli viettänyt tarpeeksi yksinäistä elämää ja kaipasi jotain pysyvää. Lokakuussa sen 28 päivänä vuonna 1887 Jane synnytti pienen tytön. Texasista pariskunta matkasi todennäköisesti Coloradoon, jossa heidän on väitetty pitäneen hotellia.
Monien vaiheiden kautta Jane päätyy takaisin Deadwoodiin vuonna 1895. Oli kulunut 17 vuotta siitä kun hän oli jättänyt kaupungin. Janen ja Clintonin avioliitto kesti tasan 10 vuotta. Pariskunta erosi virallisesti vuonna 1895. Deadwood oli muuttunut radikaalisti, mutta Calamity Janea ei kaupunki ollut unohtanut. Jane sai kertoa tarinansa yhä uudelleen ja uudelleen. Juuri tässä kohtaa uskomme hänen keksineen suurimman osan seikkailuistaan. Tammikuussa 20 päivä vuonna 1896 Calamity Jane esiintyi ensimmäisen kerran suurelle yleisölle Minneapolisissa, Palace Museumissa. Tilaisuuden järjesti ja rahoitti yhtiö, jonka toimialaan kuului myös kustannustoiminta, yhtiö kantoi nimeä: Kohl & Middleton.
Samaisena vuonna Jane aloitti esiintymisensä showssa, joka ihannoi villiä länttä.
Epilogi
Tarinat ovat tarinoita, kuten olemme niin usein todenneet. Vaikeinta on oppia lukemaan rivien väleistä. Calamity on väittänyt myös olleensa naimisissa Hickokin kanssa, mutta tästä ei ole todisteita. Jane on myös kertonut saaneensa lapsen, jonka isä Hickok olisi ollut. Lapsi oli annettu adoptoitavaksi vuonna 1873. Näille jutuille emme anna paljoakaan arvoa. Calamity jumaloi Hickokia ja uskotteli kaikille olevansa tämän rakastaja, mitä hän todennäköisesti ei ollut. Lapsi oli luonnollinen veto suhde kohuun. Niinkin myöhään kuin vuonna 1941, eräs mies nimeltään Jean Hickok Burkhardt McCormick kertoi medialle olevansa Wild Billin ja Calamity Janen lapsi. Todisteena oli raamattu, johon pari oli kirjoittanut todistuksensa, lukuisten ulkopuolisten todistajien lisäksi. Väärennös vai ei ?
Jokaisen suurmiehen tai merkittävän henkilön taustalta löytyy jos jonkin moista onnen onkijaa. Yleensä kysymyksessä on raha ja maine sen kylkiäisenä. Saatuaan tarpeekseen esiintymisestä Jane muutti pysyvästi Deadwoodiin
Yhtä kaikki. Martha Jane Canary-Burke, tunnettu nimellä Calamity Jane eli erittäin vaiherikkaan elämän, johon sisältyi kosolti jännitystä ja seikkailua. Kiistaton tosiasia on se, että Janen elämä oli yllätyksiä täynnä. Calamity Jane eli elämänsä omalla tavallaan. Hän rakasti jos halusi, ryyppäsi jos siltä tuntui, tappeli kun oli vihainen jne. Voidan sanoa, että Calamity Jane hallitsi omaa kohtaloaan eikä kohtalo häntä. Yllättävää kyllä, Jane kuoli keuhkokuumeeseen ja kuolema oli tuskaton. Jane on haudattu toiveidensa mukaisesti sen ainoan ihmisen vierelle, jota hän hän elämässään arvosti ja rakasti. Hauta löytyy Deadwoodista ja hautausmaa kantaa nimeä Mount Moriah Cemetery. Hauta, jonka välittömässä läheisyydessä Calamity Jane lepää kuuluu hänen rakastetulleen, Wild Bill Hickokille.
Teksti: Paul Palmu
Kuvateksti